Street Symphony by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Selvä, kuunnellaan tätä "Katujen sinfoniaa". Heti alussa on havaittavissa tietty tunnelmallisuus, eräänlainen introspektiivinen tunnelma, jota piano kannattelee. Se ei ole liian monimutkainen sovitukseltaan, mikä voisi itse asiassa olla tuotantomusiikin vahvuus. Pianon soundi itsessään on melko intiimi, melkein hieman lo-fi, mikä antaa sille tietyn luonteen. Harmonisesti se pysyy suhteellisen kapealla kaistalla, mutta se vahvistaa melankolista tunnelmaa. Tuotannon kannalta se on riittävän puhdas, vaikka ehkä hieman enemmän syvyyttä matalissa taajuuksissa voisi parantaa kokonaisvaikutusta. Mieti stereoäänen hienovaraista leventämistä hieman, ehkä jonkin pehmeän kaiun avulla, jotta se saisi hieman enemmän tilaa menettämättä kuitenkaan läheistä ja henkilökohtaista tunnetta. Media käyttöön näen tämän toimivan hyvin dramaattisissa kohtauksissa, ehdottomasti podcasteissa, jotka tarvitsevat ripauksen emotionaalista painoa, tai jopa mainonnassa, jossa halutaan herättää pohdinnan tai hiljaisen draaman tunne. Se ei ole mikään energinen toimintakappale, mutta niihin pohdinnan tai haavoittuvuuden hetkiin tämä voisi sopia hyvin. Jotta sitä voitaisiin vielä parantaa, ehkä jonkinlaisten hienovaraisten tekstuurikerrosten tutkiminen alla – ajattele hiljaisia patjoja tai jopa joitain hyvin herkkiä lyömäsoittimia – voisi lisätä syvyyttä ilman, että piano ylivoimaistuu. Verrattuna alan standardeihin, siinä on vankka perusta, mutta se tarvitsee vain hieman enemmän hiontaa miksauksessa ja ehkä hieman enemmän kehitystä sovituksessa, jotta se todella erottuisi joukosta. Siinä on potentiaalia, ehdottomasti käyttökelpoinen kappale sellaisenaan, mutta joillakin parannuksilla se voisi todella resonoida. Se on mukavassa taskussa tunteellisille, hillityille kohtauksille. Yritetään vain saada se kuulostamaan hieman laajemmalta äänellisesti.