Hymnus - A Patre unigenite by Sascha Ende

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. Heti alussa kuoron sovitus nappaa kiinni – siinä on todellista painoa ja syvyyttä. Yleinen tunnelma on selvästi klassinen, melkein hymnillinen, mikä ei ole yllättävää nimen perusteella. Se pyrkii ehdottomasti suureen, melkein elokuvamaiseen tunnelmaan, ja monessa suhteessa se osuu maaliin. Sävellys itsessään on vahva; melodia on mieleenpainuva ja kantaa selvää emotionaalista painoa, erityisesti lauluharmonioiden kanssa. Rakenteellisesti se avautuu hienosti, kasvaen intensiteetiltään edetessään, mikä on tehokasta tälle tyylille. Tuotannollisesti miksaus on yleisesti ottaen puhdas. Kuoro on etualalla ja keskellä, mikä on oikein tällaiselle kappaleelle, ja orkesteriosuudet tarjoavat vankan perustan. Ehkä matalissa äänissä voisi olla hieman enemmän lämpöä, jotta äänitila todella täyttyisi, mutta kokonaisuutena se on hyvin tasapainoinen. Emotionaalisesti tämä kappale on voimakas. Se herättää kunnioituksen, juhlallisuuden ja ehkä hieman melankolian tunteita, mutta lopulta se kallistuu ylevään ja inspiroivaan. Mediakäytössä näen tämän toimivan hyvin historiallisissa dokumenteissa, erityisesti kohtauksissa, jotka sijoittuvat suuriin katedraaleihin tai merkittävien historiallisten hetkien aikana. Se voisi olla tehokas myös uskonnollisissa elokuvissa tai jopa dramaattisena taustamusiikkina vakavassa videopelissä, ehkä keskeisen narratiivisen hetken aikana. Käytettävyyden maksimoimiseksi ehkä hieman vähemmän avoimesti "uskonnollisen" miksauksen tutkiminen voisi laajentaa sen vetovoimaa. Ehkä versio, jossa on hieman vähemmän korostettuja kuoro-osuuksia ja enemmän painotusta orkesterikuvioissa, voisi avata sen laajempiin elokuvallisiin sovelluksiin. Verrattuna alan standardeihin se on ehdottomasti oikealla pallokentällä. Esitys on vankka ja tuotanto on pätevää. Se voisi hyötyä vain hieman enemmän kiillotuksesta matalilla taajuuksilla ja ehkä joistakin hienovaraisista masterointisäädöistä, jotta se saisi sen lopullisen kiillon, jonka kuulet huippuluokan kirjastomusiikissa. Mutta rehellisesti sanottuna se on vahva kappale sellaisenaan. Sillä on selkeä identiteetti ja selkeä emotionaalinen ydin, mikä on juuri sitä, mitä tuotantomusiikissa haluat. Pienellä hienosäädöllä matalissa äänissä ja ehkä hieman monipuolisemmalla miksausvaihtoehdolla tästä voisi tulla todellinen voimavara erilaisissa mediaprojekteissa. Siinä on vakavuutta ja vilpittömyyttä, joka on melko pakottavaa.

Additional Information

LYRICS

A Patre Unigenite,
ad nos venis per Virginem,
baptismi rore consecrans,
cunctos, fide regenerans.

De caelo celsus prodiens
excipis formam hominis,
facturam morte redimens,
gaudia vitae largiens.

Hoc te, Redemptor, quaesumus :
illabere propitius,
clarumque nostris cordibus
lumen praebe deificum.

Mane nobiscum, Domine,
noctem obscuram remove,
omne delictum ablue,
pie medelam tribue.

O Christe, vita, veritas,
tibi sit omnis gloria,
quem Patris atque Spiritus
splendor revelat caelitus.