Silent Movie 10 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas tätä raitaa. Heti aluksi piano nousee keskiöön, ja siinä on se klassinen, hieman vaimennettu sointi, joka tuo välittömästi mieleen mykkäelokuvien aikakauden. Siinä on selkeää viehätystä, eräänlaista haikeaa eleganssia. Melodia on suoraviivainen, ehkä hieman toistava, mutta tavalla, joka toimii tässä tyylissä – se on mieleenpainuva ja hyräiltävä, mikä on avainasemassa tuotantomusiikissa. Harmonisesti se on melko yksinkertainen, pitäytyen selkeässä ja perinteisessä paletissa, mikä jälleen sopii vintage-estetiikkaan. Tuotannon kannalta se on puhdas, piano on hyvin äänitetty, ja siinä on mukava tilan tuntu ilman, että se on liian kaikuvainen. Se välttää kuulostamasta liian modernilta, mikä on ehdoton plussa tällaiselle kappaleelle. Emotionaalisen vaikutuksen kannalta se kallistuu melankoliseen suuntaan, mutta keveyden kera, joka estää sitä muuttumasta liian dramaattiseksi. Se on enemmänkin hellästi pohdiskeleva, ehkä jopa hieman humoristinen hillityllä tavallaan, kuin kohtaus Chaplinin elokuvasta. Median käyttöön näen tämän toimivan upeasti aikakausidraamoissa, animaatioissa retrofiiliksellä tai jopa omalaatuisena, odottamattomana valintana moderniin komediaan, joka kaipaa ripauksen vintage-henkeä. Se ei tule olemaan eeppinen elokuvamusiikkikappale, mutta tietyssä niche-alueessaan se osuu maaliin. Sen kohottamiseksi edelleen, ehkä esityksen hienovaraisten dynaamisten vaihteluiden tutkiminen tai hieman enemmän harmonista monimutkaisuutta lisääminen tietyissä osioissa voisi lisätä syvyyttä uhraamatta sen ydin vintage-vetovoimaa. Verrattuna alan standardeihin tässä tyylissä, se on ehdottomasti ammattimaisella tasolla. Se on hyvin toteutettu ja saavuttaa tehokkaasti halutun tunnelman. Se ei ole mullistava, mutta se on vankka, luotettava ja erittäin käyttökelpoinen. Hyvin tehty kappale, joka ymmärtää genrensä.