Silent Movie 22 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tätä kappaletta. Ensimmäinen vaikutelmani on heti "vintage-elokuva". Selvästi kumarrus niille klassisille mykkäelokuvien musiikeille, joita pääasiassa piano ajaa. Melodia itsessään on melko viehättävä, sisältäen hieman melankolista ja ehdottomasti nostalgista laatua. Harmonisesti se on melko suoraviivainen, mikä itse asiassa toimii sen eduksi tässä tyylissä. Sovitus on selkeä, jolloin piano on keskiössä. Tuotannon osalta se on puhdas ja selkeä, vaikkakin ehkä hieman kuiva – hieman enemmän lämpöä ja hienovaraista kaikua voisi todella parantaa sitä vintage-tunnelmaa ja antaa sille hieman enemmän syvyyttä, jolloin se istuisi vielä paremmin mediaprojekteihin. Mieti, kuinka hieman lämpimämpi ääni voisi herättää vielä enemmän tunteita. Media käyttöön tämä sopisi hyvin aikakausidraamoihin, historiallisiin dokumentteihin tai jopa kevyeksi, hieman omalaatuiseksi taustamusiikiksi podcasteihin tai mainontaan, jotka hakevat klassista, ajatonta tunnelmaa. Siinä on selkeästi tarinankerronnallista laatua. Kehittääkseen sitä edelleen, ehkä hienovaraisten dynamiikan vaihteluiden tutkiminen tai toissijaisen instrumentin säästeliäs lisääminen – ehkä sello tai klarinetti – voisi laajentaa sen emotionaalista skaalaa menettämättä sen ydintä. Se on vankka perusta, ja muutamilla hienovaraisilla tuotannon viilauksilla se voisi todella loistaa ja kilpailla hyvin tuotantomusiikkikentässä, erityisesti briiffeissä, jotka hakevat tuota vintage-tyylistä, elokuvallista pianosoundia.