Silent Movie 24 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas... Okei, ensivaikutelma on varsin viehättävä. Siinä on selkeä vintage-viba, joka tuo heti mieleen menneen ajan – ajattele varhaista elokuvaa, ehkä ripaus sitä vanhan maailman eleganssia. Piano on selkeästi keskeinen elementti tässä, ja sillä on ihana, lämmin sointi. Itse sävellys on melodinen ja rakenteellisesti vakaa; se avautuu mukavasti pitäen kuuntelijan kiinnostuneena ilman, että se on liian monimutkainen. Harmonisesti se on varsin miellyttävä, ja siinä on ripaus melankoliaa, joka antaa sille syvyyttä ja estää sitä olemasta sokerinen. Tuotantomusiikille se on fiksu veto – se tarjoaa emotionaalista resonanssia olematta liian avoimesti sentimentaalinen.

Sovituksen puolesta se on melko suoraviivainen, pääasiassa pianovetoinen, mutta arvostan hienovaraisia orkesterikosketuksia, jotka tulevat mukaan. Ne on tehty tyylikkäästi, lisäten tekstuuria ja laajuutta sekoitusta sotkematta. Myös lyömäsoittimet ovat hillittyjä mutta tehokkaita, tarjoten hellävaraisen rytmisen pulssin, joka pitää asiat liikkeessä. Tuotannon laadun suhteen se on puhdas ja hyvin tasapainoinen. Piano on nauhoitettu hienosti, se on läsnä miksauksessa ja yleinen äänellinen selkeys on hyvä. Masterointi on kelvollinen; se ei ole liian kovaääninen, mikä on täydellistä tuotantomusiikille, jossa dynaaminen alue on avainasemassa. Ehkä hieman enemmän leveyttä stereoäänikuvassa voisi parantaa tilan tuntua, erityisesti hiljaisemmissa osissa, mutta se on pieni hienosäätö.

Emotionaalisesti se osuu mukavaan kohtaan. Se ei ole voimakkaasti dramaattinen, mutta se herättää hellävaraisen nostalgian tunteen ja ehkä ripaus haikeaa pohdintaa. Käytettävyyden suhteen näen tämän toimivan hyvin eri medioissa. Luonnollisesti se sopii hyvin aikakauden draamoihin tai mihin tahansa vintage-estetiikkaan. Mutta sen lisäksi se voisi olla tehokas myös kevyemmissä, hassummissa yhteyksissä – ajattele omalaatuisia mainoksia, animaatioita tai jopa podcast-introja, joissa haluat ripaus vanhan maailman charmia olematta liian raskassoutuinen. Siinä on tietty leikkisä eleganssi, joka voisi olla varsin monipuolinen.

Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin, tämä pärjää omillaan. Se ei ehkä riko äänellisiä rajoja, mutta se on hyvin tehty, ammattimaisesti tuotettu ja emotionaalisesti resonoiva valitsemassaan tyylissä. Jos tavoittelisimme ehdotonta huippua, ehkä hieman rikkaamman harmonisen paletin tutkiminen sillan osiossa tai kontrastisen instrumentaalisen elementin lisääminen lyhyesti luomaan voimakkaamman dynaamisen muutoksen voisi nostaa sen edelleen korkeammalle tasolle. Mutta rehellisesti sanottuna sellaisenaan se on erittäin käyttökelpoinen ja houkutteleva kappale. Se toimittaa juuri sen, mitä lupaa, pätevyydellä ja hienostuneisuudella. Kirjastomusiikille se on vankka tarjous.