Silent Movie 34 by Sascha Ende

Selvä, puhutaanpa "Silent Movie 34" -kappaleesta. Jo ensimmäisistä pyörtelevistä sävelistä lähtien tämä raita kuljettaa sinut hetkessä mukanaan. Siinä on klassisen mykkäelokuvasäestyksen erehtymätön, energinen luonne – ajattele Keystone Copsia, Chaplinin temppuja tai mitä tahansa kohtausta, joka kaipaa ripauksen vimmaista, hyväntahtoista kaaosta. Kappale on rakennettu kokonaan soolopianon ympärille, ja se on toteutettu vaikuttavalla kätevyydellä ja todellisella ragtime- ja stride-idiomien tuntemuksella. Siinä on aito vintage-laatu, ei vain sävellyksessä, vaan myös pianon hieman kirkkaassa, perkussiivisessa äänessä, joka tuntuu aikakaudelle sopivalta kuulostamatta tarkoituksellisen lo-fi:ltä tai huonolaatuiselta. Se on riittävän puhdas nykyaikaisille tuotantostandardeille säilyttäen samalla olennaisen historiallisen viehätyksensä. Erityisen hyödyllistä tässä raidassa kirjastokäyttöä ajatellen on sen välitön tunnistettavuus ja vahva tunnelmallinen identiteetti. Pudotat tämän kohtaukseen, ja tunnelma on heti luotu: kepeä, komediallinen, ehkä hieman ilkikurinen tai vimmainen. Se on uskomattoman tehokas korostamaan fyysistä komediaa, takaa-ajokohtauksia tai luomaan aikakauden asetelma (1900-luvun alkupuoli). Tempo on johdonmukaisesti nopea ja eteenpäin ajava, täynnä nopeita juoksutuksia, pirteää synkopointia ja tyypillistä oom-pah-vasenta kättä, joka määrittelee tyylin. Merkittäviä dynaamisia muutoksia ei ole; se ylläpitää korkeaa energiatasoa koko kestonsa ajan, mikä tekee siitä erinomaisen pitkittyneisiin komediallisiin kohtauksiin tai montaaseihin. Synkronointilisenssien osalta sovellukset ovat selkeitä. Ilmeisesti mikä tahansa projekti, joka viittaa suoraan mykkäelokuviin tai siihen aikakauteen, on täydellinen ottelu. Sen lisäksi se on fantastinen oikukkaisiin mainoksiin, jotka haluavat retrohenkeä, selitysvideoihin, jotka tarvitsevat ripauksen leikkisää energiaa, tai komedialliseen YouTube-sisältöön. Kuvittele tämä nopeutetun tee-se-itse-opetusohjelman epäonnistumiskokoelman tai kömmähdyskela alla. Se voisi jopa löytää kodin tietyistä videopeliskenaarioista – ehkä bonus-taso, hahmoteema oikulliselle NPC:lle tai valikkomusiikki retroaiheiseen peliin. Tapahtumissa se voisi ruiskuttaa hauskuutta vintage-teemajuhliin tai tarjota odottamattoman, humoristisen taustan tietyille yritysesityksille (käytettynä harkiten, tietysti). Tuotanto on suoraviivaista, mutta tehokasta tyylille. Piano on hyvin äänitetty, selkeä ja istuu mukavasti keskellä. Monimutkaista kerrostamista ei ole, mikä on tässä paikallaan – vahvuus piilee esityksessä ja itse sävellyksessä. Sen lyhyys toimii myös sen hyväksi nopeissa komediallisissa osumissa tai kohtausten siirtymissä. Se ei viivy liian kauan, vaan toimittaa punchline'insa ja päättyy klassiseen fleurishiin. Tämä ei ole raita, jonka tavoitteena on syvä emotionaalinen resonanssi; se on suunniteltu energiaa, huumoria ja hyvin erityisen, rakastetun viihdeajan herättämiseen. Se tekee sen työn poikkeuksellisen hyvin tarjoten tuottajille ja editoijille luotettavan työkalun välittömän komediallisen tempon ja vintage-tunnelman lisäämiseen.