Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpa tätä… ’Silent Movie 35’. Heti alussa piano on keskiössä, mikä on hienoa. Siinä on selvästi melankolinen, lähes haikea tunnelma. Se ehdottomasti tuo mieleen sen klassisen, hieman rakeisen tunteen, jonka otsikko antaa odottaa. Melodia on yksinkertainen mutta tehokas, ja esityksessä on mukavaa intiimiyttä. Harmonisesti se pysyy melko maanläheisenä, mikä vahvistaa sitä lempeän surun tai ehkä pohdinnan tunnetta. Rakenteellisesti se on melko lineaarinen, mikä toimii hyvin yhtenäisen tunnelman luomisessa. Median käytössä näen tämän sopivan hyvin dokumentteihin, erityisesti kaikkiin historiallisiin tai elämäkerrallisiin. Se toimisi myös kauniisti koskettavan elokuvan kohtauksen alla – ajattele hahmoa, joka pohtii menneisyyttä, tai hiljaisen surun hetkeä. Tuotannon kannalta pianon ääni on kunnollinen; se on selkeä ja läsnä oleva, vaikkakin ehkä hieman kuiva. Hieman enemmän lämpöä tai hienovaraista kaikua voisi lisätä tunnesyvyyttä entisestään ja antaa sille hieman kiillotetumman, alan standardin mukaisen tunteen. Miksaus on puhdas, mikä on tärkeää kirjastomusiikille – sen on oltava helposti muokattavissa ja istuttava hyvin dialogin tai äänitehosteiden alla. Vertailussa alan standardeihin se on varmasti oikealla tiellä. Hieman enemmän huomiota pianon äänelliseen tekstuuriin, vain hieman tasoittaen sitä, voisi todella kohottaa sitä. Mieti säveltäjien, kuten Yann Tiersenin, kappaleiden emotionaalista vaikutusta – sellaista herkkää, sydämellistä pianoääntä. Kaiken kaikkiaan se on vankka kappale, jolla on selkeä käyttökelpoisuus. Siinä on vahva emotionaalinen ydin, mikä on avainasemassa synkronointilisenssejä ajatellen. Ehkä tutkittavana voisi olla hienovaraisia dynaamisia vaihteluita sovituksessa tai jopa hyvin hellävarainen tekstuurielementti taustalla, mikä voisi laajentaa sen vetovoimaa ja tehdä siitä entistä kiehtovamman. Mutta sellaisenaan se on erittäin käyttökelpoinen ja emotionaalisesti resonoiva kappale. Sillä on ehdottomasti paikkansa kirjastossa.