Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpa tätä teosta. 'Silent Movie 38' – saat siitä heti tunnelman nimestä, eikö vain? Se nojaa ehdottomasti siihen klassiseen, varhaisen elokuvan tunnelmaan, ja tekee sen varsin tehokkaasti. Kappaleen ydin on soolopiano, ja siinä on todella mukava, intiimi tunnelma. Ajattele niitä vanhoja pystypianoja – hieman epätäydellisiä, hieman lämpimiä ja täynnä luonnetta. Esitys on hellävarainen, paikoitellen lähes epäröivä, mikä todella lisää sitä nostalgista, hieman melankolista tunnelmaa. Harmonisesti se on melko suoraviivainen, mutta se toimii tässä tyylissä; se ei yritä olla liian monimutkainen, ja se on vahvuus. Kyse on tunteiden välittämisestä yksinkertaisesti ja suoraan.
Tuotannon kannalta se on riittävän puhdasta, mutta en haluaisi sen olevan *liian* kiillotettua, ollakseni rehellinen. Osa viehätystä on juuri se hieman raaka, viimeistelemätön laatu. Ehkä hieman enemmän lämpöä alakeskialueilla voisi parantaa sitä vintage-tunnelmaa entisestään, mutta kaiken kaikkiaan äänimaailma on sopiva. Median käytön suhteen näen tämän toimivan kauniisti dokumenteissa, erityisesti kaikessa historiallisessa tai elämäkerrallisessa, tai jopa podcasteissa, jotka tavoittelevat pohdiskelevaa, tarinankerrontaan keskittyvää sävyä. Elokuvan osalta ehdottomasti kohtauksiin, jotka tarvitsevat ripauksen herkkää surua tai hiljaista mietiskelyä. Ajattele periodidraamoja, ehkä jopa joitain indie-pelejä, joissa on narratiivinen painopiste.
Tämän kappaleen viemiseksi pidemmälle ja monipuolisuutta ajatellen, ehkä hienovarainen kerrostaminen hyvin hellävaraisten jousien tai ripaus klarinettia voisi lisätä syvyyttä menettämättä ydintiimiyttä. Kuvittele vain sellon kuiskaus alla tietyissä osioissa – se voisi kohottaa emotionaalista vaikutusta kauniisti. Vaikka yksinkertaisuus on vahvuus, hieman kehittyneemmän melodisen idean tutkiminen keskiosassa voisi lisätä hieman dynaamista kiinnostavuutta pidempiin projekteihin. Verrattuna alan standardituotantomusiikkiin, siinä on selkeä persoonallisuus, mikä on hienoa. Se ei ehkä ole massiivinen, kassamagneetti-soundi, mutta sen niche-alueelle – sille lempeälle, vintage-, melankoliselle pianovireelle – se on aidosti tehokas ja hyvin toteutettu. Siinä on sydäntä, ja sillä on merkitystä. Ehdottomasti vankka teos, ja muutamilla hienovaraisilla parannuksilla se voisi olla entistä vahvempi ja laajemmin käytettävissä. Se on hyvässä paikassa kuitenkin sellaisenaan.
