Silent Movie 45 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaan tätä raitaa. Heti saa selvän käsityksen sen vintage-estetiikasta. Siinä on klassinen jazz-tunnelma, kuin suoraan 1940-luvun elokuvasävellyksestä – ajattele savuisia jazz-klubeja ja ehkä ripaus Chaplinin viehätystä. Instrumentaatio on tyylin mukaista – vaskipuhaltimet ovat eloisia, kävelevä basso tarjoaa vankan perustan ja rummut pitävät yllä mukavaa, tasaista swing-tunnelmaa. Melodisesti se on tarttuva ja mieleenpainuva, vaikkakin ehkä hieman toistuva paikoitellen. Sovitus on melko suoraviivainen, mikä toimii tässä genressä, mutta hieman enemmän dynaamista vaihtelua, ehkä lyhyt instrumentaalinen tauko tai hienovarainen muutos tekstuurissa, voisi nostaa sen vielä korkeammalle. Tuotannon osalta se on puhdas ja hyvin tasapainoinen; miksaus antaa jokaiselle instrumentille tilaa hengittää, ja masterointi on sopivaa tuotantomusiikkiin – ei liian kovaääninen, jättäen tilaa dialogille ja ääniefekteille. Emotionaalisesti se asettuu miellyttävään, hieman melankoliseen tilaan. Se ei ole ylivoimaisen surullinen, mutta siinä on ripaus haikeutta, joka lisää syvyyttä. Media käyttöön tämä raita on melko monipuolinen. Ajattele ajanjaksodraamoja, omaperäisiä indie-elokuvia, ehkä jopa hienostunutta mainoskampanjaa, joka tavoittelee retro-tunnelmaa. Se voisi toimia hyvin myös podcasteissa tai videopeleissä, joissa on vintage- tai komediallinen ympäristö. Jotta se pääsisi lähemmäs alan vertailukohtaa, vain hieman enemmän hienostuneisuutta sovitukseen ja ehkä rikkaampien harmonisten värien tutkiminen voisi todella saada sen loistamaan. Kaiken kaikkiaan vankka kappale, jolla on selkeä potentiaali ja erottuva persoonallisuus.