Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpa tätä kappaletta. Heti nimike "Silent Movie 48" asettaa tietynlaisia odotuksia, ja kappale lunastaa ne melko hyvin. Siinä on se viehättävä, hieman melankolinen pianomelodia, joka tuo mieleen vanhat elokuvat – melkein näkee Chaplinin tyylisen hahmon joutuvan hankaluuksiin. Sävellys itsessään on yksinkertainen, lähes lapsenomaisen viaton, mikä on itse asiassa sen vahvuus. Se ei yritä olla liian monimutkainen, ja suoruus toimii hyvin sen tarkoitettuun tyyliin. Harmonisesti se on suoraviivainen, mutta sointujen valinnoissa on miellyttävää eleganssia. Sovitus on niukka, pääosin pianovetoinen, mikä pitää huomion melodiassa ja yleistunnelmassa.
Tuotannollisesti se on puhdas ja selkeä. Pianoääni on kunnollinen, vaikkakin ehkä hieman ohut – hieman enemmän lämpöä alemmissa keskirekistereissä voisi antaa sille rikkaamman, täyteläisemmän kehon. Hieman "vintage"-sävy on kuitenkin luultavasti tarkoituksellinen ja sopii estetiikkaan. Miksaus on tasapainoinen, mikään ei taistele tilasta, mikä on ratkaisevan tärkeää tuotantomusiikille, jonka on istuttava mukavasti dialogin tai visuaalien alla. Masterointi on myös hyvin hoidettu; se ei ole liian kovaääninen tai kompressoitu, vaan säilyttää luonnollisen dynamiikan.
Emotionaalisesti siinä on lempeä, haikea laatu. Se ei ole avoimesti surullinen, mutta siinä on selkeä melankolian pohjavire ja ehkä ripaus suloista nostalgiaa. Mediakäytössä näen tämän toimivan todella hyvin periodidraamoissa, kevyissä komedioissa tai jopa historiallisia teemoja tutkivien dokumenttien taustalla. Siinä on ajaton tunnelma, joka voisi sopia myös mainontaan, erityisesti brändeille, jotka pyrkivät klassiseen tai perintökeskeiseen imagoon. Ehkä jopa joihinkin omalaatuisiin indie-peleihin, joissa on vintage-estetiikka.
Alan standardituotantomusiikkiin verrattuna se pärjää hyvin käytettävyyden ja tietyn tunnelman herättämisen suhteen. Se ei ehkä ole kaikkein edistyksellisin tai äänellisesti uraauurtavin kappale, mutta se on hyvin tehty ja tehokas tarkoitukseensa. Sen parantamiseksi edelleen, erilaisten pianosointien tutkiminen tai hienovaraisten kerrosten lisääminen – ehkä ripaus lämpimiä jousia tai lempeä klarinetti taustalla – voisi lisätä syvyyttä sekoittamatta miksausta. Myös hieman monipuolisempi sovitus dynamiikan suhteen voisi tehdä siitä entistä mukaansatempaavamman pidemmissä jaksoissa. Mutta kaiken kaikkiaan se on vankka, hyvin toteutettu kappale, joka lunastaa täsmälleen sen, mitä lupaa. Erittäin käyttökelpoinen ja viehättävä kappale.