Silent Movie 49 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas tätä kappaletta. Välittömästi tunnelma on vahva – se osuu ehdottomasti siihen vintageen, lähes "mykkäelokuva"-estetiikkaan. Instrumenttivalinnat, pääasiassa vaskipuhaltimet ja puupuhaltimet, ovat nappivalinta tyyliin. Siinä on ihana, hieman vaimennettu trumpetin ääni, joka todella luo sävyn. Sovitus on melko viehättävä, leikkisällä melodialla, joka tanssii ympärillä, vaikka siinä on myös hienovarainen melankolian vivahde, mikä on itse asiassa melko tehokasta. Tuotannon osalta se kuulostaa tarkoituksella hieman lo-fi:ltä, minkä oletan olevan tarkoituksellista retrofiiliksen korostamiseksi. Miksaus on kelvollinen, vaikka ehkä matalat taajuudet voisivat olla hieman tiukemmat antamaan sille hieman enemmän potkua, varsinkin jos sitä käytettäisiin hieman dynaamisemmassa mediakontekstissa. Emotionaalisesti siinä on mukava skaala – se on kepeä ja jopa humoristinen paikoitellen, mutta sisältää myös ripaus haikeaa nostalgiaa. Mediakäyttöön voin nähdä tämän toimivan loistavasti ajanjaksodraamoissa, ilmeisesti kaikessa, mikä tavoittelee mykkäelokuvan aikakauden tunnelmaa, tai jopa omalaatuisissa, kepeissä mainoksissa. Se voisi olla myös mielenkiintoinen podcasteille, jotka etsivät vintage-henkistä introa tai outroa. Jotta se nousisi lähemmäs alan standardia, ehkä vain hieman enemmän huomiota korkeiden taajuuksien selkeyteen ja basson tiukentaminen voisi nostaa kokonaisvaltaista äänellistä kiillotusta menettämättä sen vintage-luonnetta. Ajattele sitä antiikkiesineen kiillottamisena – haluat korostaa sen kauneutta, et saada sitä näyttämään upouudelta. Kaiken kaikkiaan vankka ja persoonallinen kappale, jolla on selkeä käyttökelpoisuus tietyissä media-aloissa.