Silent Movie 61 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Tämä kappale tuo heti mieleen kuvia klassikkoelokuvista – ajattele Chapliniä tai Keatonia. Siinä on se ihastuttavan vanhanaikainen, hieman melankolinen pianovetoinen soundi, joka sopii täydellisesti luomaan vintage-tunnelmaa. Sävellys on yksinkertainen mutta tehokas, ja se nojaa lempeään, toistuvaan melodiaan, joka tuntuu sekä tutulta että hieman hassulta. Soitinnus on niukka, pääosin soolopiano, jossa ehkä ripaus hienovaraista, lähes huomaamatonta tekstuuria taustalla, mikä pitää huomion tiukasti pianonsoitossa. Tuotannon puolesta se on puhdas ja selkeä, ehkä hieman kuivempaan, intiimimpään soundiin kallellaan, mikä jälleen kerran vahvistaa sitä vintage-tunnelmaa. Tuotantomusiikiksi tämä on vankka teos. Se ei yritä olla eeppinen tai uraauurtava, mutta se osuu täydellisesti tavoitteeseensa. Emotionaalisesti se on lempeä ja pohdiskeleva, ripauksella kevyttä surua – sellaista, joka saa sinut hymyilemään haikeasti. Käytettävyyden kannalta tämä olisi fantastinen historiallisiin dokumentteihin, aikakauden draamoihin tai jopa komediallisiin kohtauksiin, joissa tarvitaan ripaus vanhan maailman charmia. Se voisi toimia hyvin myös podcasteissa, joissa tutkitaan historiaa tai kulttuuria, tai jopa taustana pehmeämmille, harkitsevammille mainoskampanjoille. Nostaaakseen sen vielä pykälän ylemmäs, ehkä hieman lämpimämmän, pyöreämmän pianosoundin tutkiminen voisi vahvistaa vintage-tunnelmaa entisestään. Lisäksi hienovaraiset muutokset dynamiikassa tai ehkä herkkä ripaus kaikua voisivat lisätä hieman syvyyttä uhraamatta sen intiimiä luonnetta. Alan standardeihin verrattuna se on hyvinkin ammattitaitoinen. Se voisi hyötyä hieman enemmän hionnasta miksauksessa, vain lisätäkseen sen viimeisen kiillon, mutta kaiken kaikkiaan se on viehättävä ja käyttökelpoinen kappale, joka lunastaa tehokkaasti vintage-lupauksensa. Sillä on selkeä luonne ja selkeästi määritelty tarkoitus, mikä on aina plussaa tuotantomusiikissa.