Silent Movie 66 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas tätä kappaletta. Ensimmäinen vaikutelmani on varsin positiivinen; siinä on selkeä vintage-viehätys. Se tuo heti mieleen ne klassiset mykkäelokuvat – melkein näkee slapstick-komedian avautuvan ruudulla. Piano on tässä tähti, ja siinä on ihana, hieman honky-tonk-luonne, joka todella sopii tunnelmaan. Itse sävellys on melko tehokas. Melodia on tarttuva ja mieleenpainuva, ja sovitus, vaikka yksinkertainen, on juuri sopiva tähän tyyliin. Se ei yritä olla liian monimutkainen, mikä on sen eduksi. Rakenteellisesti se on hyvin rytmitetty ja siinä on tarpeeksi vaihtelua, jotta se pysyy mukaansatempaavana koko kestonsa ajan. Tuotannon kannalta se on puhdas ja selkeä. Pianon ääni on hyvin tallennettu – kuulet vasaroiden lyövän kieliin, mikä lisää aitoutta. Ehkä hieman lämpöä matalissa keskitaajuuksissa voisi parantaa sitä vintage-tunnelmaa entisestään, mutta kaiken kaikkiaan äänenlaatu on vankka. Emotionaalisesti se on ehdottomasti kevyempi – leikkisä, humoristinen ja optimistinen. Siinä on todellinen tunne viattomasta hauskanpidosta. Median käytössä näen, että tämä toimii loistavasti komediallisissa kohtauksissa, animaatioissa tai jopa taustana podcasteille tai selityksille, joissa on leikkimielinen sävy. Ajattele vintage-mainontaa tai mitä tahansa, mikä tarvitsee ripauksen vanhan maailman viehätystä. Verrattuna alan standardeihin se pitää pintansa tuotannon laadun ja selkeän tyylisuuntansa suhteen. Se ei ehkä ole kaikkein mullistavin kappale, mutta se tekee sen, mitä sen on tarkoitus tehdä, erittäin hyvin. Sen parantamiseksi edelleen ehkä hieman laajemman dynamiikan tutkiminen tai hienovaraisten aikakauteen sopivien soitinten, kuten harjojen virvelirummussa tai vaimennetun trumpetin, lisääminen voisi lisätä toisen syvyystason. Mutta rehellisesti sanottuna, sellaisenaan se on erittäin käyttökelpoinen ja viehättävä kappale. Vahva perusta mykkäelokuvalle tai vintage-teemaiselle projektille.