Silent Movie 68 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Tämä kappale tuo välittömästi mieleen klassisen elokuvan, sen hieman rakeisen, lämpimän estetiikan. Melodia on yksinkertainen, lähes haikea, ja sitä kuljettaa pääasiassa pystypiano, joka tuo mukanaan ihanan intiimin, hieman epätäydellisen viehätyksen. Se on sellainen kappale, joka tuntuu kertovan tarinaa ilman sanoja, luottaen hienovaraisiin dynamiikan muutoksiin ja pianon ja klarinetin väliseen vuorovaikutukseen. Sovitus on melko harva, mikä itse asiassa toimii sen eduksi, luoden tilan tuntua ja antaen tunnevivahduksille hengitystilaa. Tuotannon osalta se kallistuu hieman lo-fi-, vintage-soundiin, mikä on selvästi tarkoituksellista ja tyyliin sopivaa. Kuitenkin laajempaa käytettävyyttä ajatellen, erityisesti korkeamman tason tuotannoissa, pianon alakeskialueiden hieman parempi selkeys voisi olla hyödyllistä. Ehkä vain pieni EQ-säätö tiukentamaan asioita. Emotionaalisesti se on ehdottomasti melankolisen puolella, mutta enemmänkin lempeällä, pohdiskelevalla tavalla kuin suoranaisella surulla. Ajattele koskettavia hetkiä, hienovaraista draamaa tai jopa kevyttä komediaa, jossa on ripaus vanhan maailman charmia. Mediaan käytettäessä näen tämän toimivan kauniisti historiallisissa dokumenteissa, menneitä aikoja tutkivissa podcasteissa tai jopa herkullisena taustamusiikkina narratiivisessa elokuvassa, joka kaipaa ripauksen nostalgiaa. Verrattuna huippuluokan tuotantomusiikkiin, siinä on vahva perusidea ja tunnelma. Pienellä hionnalla miksauksessa – vain hienovaraisia parannuksia – se voisi helposti istua mukavasti monissa ammattikirjastoissa. Tärkein vahvuus tässä on sen aitous ja erottuva luonne; se välttää kuulostamasta geneeriseltä, mikä on valtava plussa. Kaiken kaikkiaan lupaava kappale, jolla on selkeä identiteetti ja vankka potentiaali mediasynkronointiin.