Hyvä on, kuunnellaanpas tätä… 'Silent Movie 7', vai? Heti tulee mieleen se klassinen vuosisadan alun tunnelma. Se on kiistatta viehättävä, kuin suoraan Chaplinin elokuvasta. Pianotyö on puhdasta ja selkeää, ja melodia on yksinkertainen mutta tehokas – sellainen, joka jää päähän olematta liian makea. Sovituksen osalta se on melko suoraviivainen, mikä on usein plussaa tuotantomusiikissa. Siinä on selkeä rakenne, jota on helppo editoida kuvan kanssa, ja dynamiikka on hallittua, mikä välttää äkillisiä yllätyksiä, joita et halua musiikkia säveltäessäsi. Itse tuotanto on kunnollinen. Pianon soundi on melko luonnollinen ja läsnä oleva, vaikkakin ehkä hieman kuiva. Hieman lämpimämmän kaiun lisääminen, ehkä jopa hienovarainen nauhaemulaatio, voisi todella parantaa sitä vintage-tunnelmaa ja antaa sille hieman kiillotetumman, "klassinen studiossa äänitetyn" kiillon. Emotionaalisesti se osuu suoraan siihen nostalgiseen, hieman melankoliseen, mutta pohjimmiltaan kevyen sydämiseen tilaan. Ajattele lempeää komediaa, ehkä hieman haikeaa romantiikkaa tai jopa historiallisia dokumentteja, joissa sinun on herätettävä tietty aikakausi. Käytettävyyden kannalta se on melko monipuolinen. Ilmeisten aikakausien lisäksi tämä voisi toimia yllättävän hyvin mainoksissa, jotka pyrkivät retroon tai käsintehtyyn tunnelmaan, ehkä jopa podcasteissa, jotka tarvitsevat hienostuneen, hillityn intron tai outron. Alan standardikirjastokappaleisiin verrattuna se on vankka. Se ei riko mitään äänellisiä rajoja, mutta sen ei tarvitsekaan. Se täyttää hyvin tehokkaasti hyvin tarkan toimeksiannon. Parantaakseni sitä entisestään, ehdottaisin kokeilemaan hienovaraisia dynamiikan vaihteluita ja ehkä lisäämään hyvin herkän toissijaisen instrumentin – ehkä harjatun virvelin tai mykistetyn trumpetin – vain lisätäkseni hieman enemmän tekstuuria tietyissä osissa. Mutta kaiken kaikkiaan se on hyvin tehty, käyttökelpoinen kappale, joka osuu suoraan maaliinsa. Ehdottomasti arvokas lisäys kirjastoon vintage- ja aikakausiteemaisia sisältöjä varten.