Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpas tätä raitaa. Heti alkuun tunnelma on selvä: olemme klassisen elokuvan maailmassa. Siinä on selkeä "vanhan Hollywoodin" tuntu, mikä johtuu pääasiassa pianosta ja hieman vaimennetuista, lähes vintage-soundisista puupuhaltimista – klarinetti, ehkä ripaus fagottia siellä täällä? Sävellys itsessään on varsin viehättävä; melodia on yksinkertainen, mutta tehokas, herättäen lempeän melankolian ja pohdinnan tunteen. Harmonisesti se on melko suoraviivainen, mikä toimii hyvin tässä tyylissä. Sovitus on selkeä, jolloin jokainen instrumentti saa hengittää. Piano ottaa johtoaseman, ja puupuhaltimet tarjoavat mukavan värikkään vastapisteen, erityisesti ne pienet melodiset fragmentit, jotka ne kutovat sisään ja ulos. Hienovarainen lyömäsoitin on läsnä, juuri tarpeeksi pitämään ajan ilman häiritsemistä – ehkä harjat virvelillä tai erittäin pehmeät malletit.
Tuotannon kannalta se kuulostaa melko hyvältä. Miksaus on tasapainoinen, ja yleisesti on mukava lämpö. Arvostan, että se ei ole liian hiottu; siinä on säilytetty hieman orgaaninen, lähes hieman lo-fi-laatu, joka itse asiassa parantaa vintage-estetiikkaa. Ehkä hieman enemmän huomiota mataliin taajuuksiin voisi lisätä hieman syvyyttä – pianon matala rekisteri voisi olla hieman rikkaampi. Lisäksi, vaikka puupuhaltimien hieman vaimennettu ääni on tarkoituksellinen ja sopiva, niiden mukavan läsnäolon varmistaminen miksauksessa ilman, että ne hukkuvat, voisi olla hyödyllistä. Ehkä ripaus hienovaraista kaikua antamaan niille hieman enemmän tilaa ja ilmaa.
Emotionaalisesti se osuu ehdottomasti maaliin pohdiskelevan, hieman surullisen, mutta myös kauniin tunnelman luomiseksi. Se ei ole liian dramaattinen, mikä on vahvuus – kyse on enemmän lempeästä itsetutkiskelusta. Median käytössä näen tämän toimivan todella hyvin periodidraamoissa, ilmeisesti kaikessa, mikä sijoittuu mykkäelokuvien aikakaudelle tai pian sen jälkeen. Se olisi myös loistava kohtauksiin, jotka tarvitsevat ripauksen nostalgista lämpöä, ehkä takaumajaksoihin tai hiljaisen mietiskelyn hetkiin. Se voisi toimia jopa tietyntyyppisessä mainonnassa, ehkä brändeille, jotka tavoittelevat klassista, ajatonta imagoa. Pelialalla ehkä narratiivipainotteisessa indie-pelissä, jossa on koskettava tarina.
Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin, se on ehdottomasti oikealla alueella. Se on hyvin sävelletty ja tuotettu, ja emotionaalinen tarkoitus on selvä. Jotta se todella nostettaisiin seuraavalle tasolle, vain ne pienet säädöt matalissa taajuuksissa ja puupuhaltimien läsnäolossa voisivat vaikuttaa. Lisäksi hienovaraisten dynaamisten variaatioiden tutkiminen sovituksessa – pieni rakentaminen siellä täällä tai hetki vielä hiljaisempaa läheisyyttä – voisi lisätä toisen hienostuneisuuden kerroksen. Mutta kaiken kaikkiaan tämä on vankka, käyttökelpoinen raita, jolla on selkeä ja houkutteleva vintage-maku. Siinä on luonnetta, mitä tuotantomusiikissa halutaan – jotain, joka ei ole vain taustakuvaa, vaan todella lisää tarinankerrontaa. Pienellä hienosäädöllä tästä voisi tulla todellinen helmi kirjastoille.
