Selvä, puhutaanpa tästä kappaleesta "Silent Movie 8". Tuotantomusiikin näkökulmasta tämä teos osuu täydellisesti tarkoitettuun estetiikkaan. Se on eloisa, energinen soolopianoteos, joka ammentaa 1900-luvun alun viihteen perinteestä, erityisesti mykkäelokuvien säestyksestä. Välitön vaikutelma on vilkasta toimintaa, leikkisää kaaosta ja aitoa vintage-viehätystä. Itse pianossa on hieman kirkas, perkussiivinen, melkein "honky-tonk"-sointi, joka tuntuu aikakaudelle oikealta – olipa se saavutettu instrumentin valinnalla, mikrofonitekniikoilla tai hienovaraisella jälkikäsittelyllä, se toimii poikkeuksellisen hyvin historiallisen kontekstin luomisessa.
Esitys on tässä avainasemassa; se on teknisesti taitava ja siinä on nopeatempoisia, monimutkaisia kohtia, jotka ovat tyypillisiä ragtime- ja stride-pianolle. Vasen käsi luo eteenpäin vievän, pomppivan rytmisen pohjan, kun taas oikea käsi tarjoaa vilkkaita, usein kromaattisia melodisia linjoja ja kukkasia. Tämä jatkuva liike tekee raidasta luonnostaan dynaamisen ja mukaansatempaavan, täydellisen tuomaan energiaa visuaaliseen mediaan. Tarinallinen eteneminen on selvä, jopa ilman erillisiä osioita, kuten säkeistöjä tai kertosäkeitä. Tuntuu, että se voisi saumattomasti loopata tai korostaa pidempää jaksoa.
Käytettävyyden kannalta tämä on fantastinen voimavara erityistarpeisiin. Ilmeisesti sen tärkein sovellus on todellisten mykkäelokuvien tai nykyaikaisten projektien musiikin säveltäminen, jotka tavoittelevat juuri sitä retroestetiikkaa. Ajattele historiallisia dokumentteja, jotka keskittyvät 1920-luvun villiin aikaan, varieteenäytösten retrospektiivejä tai kohtauksia, jotka kuvaavat varhaista kaupunkielämää. Sen luontainen kepeys ja kiihkeä energia tekevät siitä luonnollisen sopivan komediallisiin kohtauksiin, erityisesti slapstick-rutiineihin, takaa-ajokohtauksiin tai liioitellun paniikin tai jännityksen hetkiin. Kuvittele tämä klassisen Keystone Cops -tyylisen takaa-ajon tai omalaatuisen animaatiolyhytelokuvan alla, joka yrittää vangita tuon vintage-tunnelman.
Elokuvien ja television lisäksi sen sovellukset ulottuvat mainontaan, joka tarvitsee ripauksen nostalgista hauskuutta – ehkä brändille, joka korostaa perinnettä, käsityönä tehtyä laatua tai haluaa yksinkertaisesti erottua ainutlaatuisella retroäänellä. Se voisi toimia loistavasti teematapahtumissa, kuten vintage-messuilla, 1920-luvun teemajuhlissa tai jopa yllättävänä intro/outro-musiikkina historiapodcastille tai elokuvahistorialle omistetulle YouTube-kanavalle. Videopelien osalta se voisi säveltää tiettyjä tasoja tai minipelejä historiallisella tai tarkoituksellisen anakronistisella, komediallisella teemalla. Raaka energia ja hieman hiomaton tunnelma antavat sille aitoutta, jota on vaikea toistaa liian liukkailla nykytuotannoilla. Se ei ole kappale hienovaraiseen taustamusiikkiin tai emotionaaliseen draamaan, vaan puhtaan, ehtymättömän vintage-energian ja huumorin ruiskuttamiseen se on huomattavan tehokas ja hyvin toteutettu teos. Se tietää tarkalleen, mitä se on, ja toimittaa sen innolla. Arvokas niche-vihje.