Silent Movie 90 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. Ensimmäinen vaikutelma on heti "vintage" – siinä on se klassinen, hieman melankolinen pianotunnelma, joka muistuttaa varhaista elokuvaa. Melodia on yksinkertainen, melko tarttuva ja herättää varmasti nostalgian tunteen. Harmonisesti se on suoraviivainen, mikä sopii tyyliin täydellisesti; se ei yritä olla liian monimutkainen, ja se on vahvuus. Soitto on piano-keskeinen, mikä on sopivaa, kun otetaan huomioon otsikon viittaus "mykkäelokuva" -aikaan. Tuotannollisesti se on puhdas ja selkeä. Itse pianon ääni on kunnollinen, ehkä hieman kirkas, mutta se leikkaa läpi mukavasti. Miksaus on tasapainoinen, vaikkakin mietin, voisiko hieman enemmän lämpöä alempiin keskialueisiin parantaa sitä vintage-tunnetta entisestään. Masterointi on riittävä tuotantomusiikin tarkoituksiin, äänenvoimakkuus on hyväksyttävä. Emotionaalisesti se on kepeä, mutta siinä on hienovarainen alakulo – ajattele Chaplin-tyyppisiä hetkiä, joissa on lempeää komediaa ja ripaus patosta. Medialle tämä huutaa vintage-mainontaa, omalaatuista perhesisältöä, ehkä jopa kevyttä animaatiota tai retro-teemaista podcast-introa. Siinä on ehdottomasti käyttökelpoisuutta. Verrattuna alan standardeihin se istuu mukavasti vankan, käyttökelpoisen tuotantomusiikin valtakunnassa. Se ei ole mullistava, mutta se on hyvin toteutettu ja osuu tehokkaasti kohdetunnelmaan. Jos sitä jalostettaisiin, ehkä kokeilemalla joitain hienovaraisia vintage-tyylisiä tehosteita – ripaus nauhasaturaatiota tai hyvin kevyttä levylaikkausta – voisi parantaa aitoutta. Lisäksi stereokuvan hieman leventäminen voisi lisätä hieman syvyyttä menettämättä sitä intiimiä pianotuntumaa. Kaiken kaikkiaan se on hyvin tehty kappale, joka vangitsee tehokkaasti tietyn nostalgisen tunnelman, valmis synkronointilisenssiin mahdollisimman vähällä vaivalla.