Silent Movie 91 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

No niin, kuunnellaanpas tämä kappale. Heti aluksi huomio kiinnittyy sen kirkkaaseen ja selkeään luonteeseen. Se nojaa ehdottomasti klassiseen mykkäelokuvaestetiikkaan – melkein näkee Charlie Chaplinin jahtaamassa jotakuta kulman takaa! Piano on etualalla ja keskellä, vieden melodiaa eteenpäin leikkisällä, lähes hilpeällä otteella. Harmonisesti se on melko suoraviivainen, mutta se sopii täydellisesti tyyliin. Sovitus on selkeä, jolloin päämelodiaideoiden annetaan hengittää. Tuotannon kannalta se on puhdas ja tasapainoinen; kaikki istuu hyvin miksauksessa. Ehkä, jotta aidon vintage-tunnelman saisi todella vangittua, hieman enemmän lämpöä tai jopa hienovaraista vinyylin rahinaa voisi parantaa nostalgista tunnetta. Emotionaalisesti se on kiistatta kepeä ja humoristinen, täydellinen tuomaan ripauksen keveyttä projektiin. Ajattele animaatiolyhäreitä, omalaatuisia mainoksia tai jopa podcast-introja, jotka tarvitsevat ripauksen vanhan koulukunnan charmia. Verrattuna alan standardikirjastomusiikkiin, se on vankka ja käyttökelpoinen. Se voisi hyötyä hieman erottuvammasta soinnillisesta tunnusmerkistä erottuakseen todella ruuhkaisilla markkinoilla, mutta perustana se on erittäin lupaava. Muutamilla hienovaraisilla viilauksilla – ehkä kokeilemalla soitinten sointivärejä, jotta kyseistä aikakautta saataisiin herätettyä entisestään – tästä voisi tulla todellinen helmi kenelle tahansa, joka tarvitsee vintagea, leikkisää äänimaisemaa. Siinä on hyvä pohja ja selkeä suunta, mikä on puolet taistelusta tuotantomusiikissa.