Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpas tätä kappaletta. Heti mieleen tulevat klassiset, varhaiset elokuvavaikutteet – ajatellaan 1940-luvun draamaa. Piano on ehdottomasti tähti tässä, kantaen yksinkertaista, mutta tehokasta melodiaa, joka on heti mieleenpainuva. Siinä on melankolinen pohjavire, ripaus sitä vanhan maailman eleganssia, jota voisi odottaakin. Sovitus on melko suoraviivainen, keskittyen pianoon ja siihen, mikä kuulostaa hienovaraisilta jousisoundeilta täyttämään harmonista tilaa. Sävellyksellisesti se on melko tehokas luomaan tietyn tunnelman. Ehkä jonkin dynaamisemman vaihtelun tutkiminen sovituksessa voisi nostaa sitä edelleen – ehkä pieni crescendo tai rikkaampi harmoninen osuus lisäisivät syvyyttä. Tuotannon osalta se on puhdas ja selkeä, mikä on hyvä. Todella autenttisen vintage-tunnelman saavuttamiseksi voisimme harkita ripauksen lämpöä ja ehkä jopa hyvin hienovaraista nauhaemulaatiota pehmentämään reunoja hieman. Emotionaalisesti se ehdottomasti koskettaa – siinä on se haikea, hieman surullinen ominaisuus, joka toimii hyvin dramaattisissa tai pohdiskelevissa kohtauksissa. Median käytön kannalta tämä kappale tuntuu räätälöidyltä aikakausille sijoittuville teoksille, historiallisille dokumenteille tai jopa podcasteille, jotka tarvitsevat ripauksen klassista, hillittyä draamaa. Se ei tule olemaan korkeaenerginen toimintamusiikki, mutta tunnelman luomiseen tai emotionaalisten hetkien korostamiseen siinä on potentiaalia. Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin se on vankka, erityisesti temaattisessa keskittymisessään. Viedäkseni sitä todella pidemmälle, ehdottaisin kokeilemaan monikerroksisuutta jonkin hienovaraisemman instrumentoinnin kanssa – ehkä soolosello tai klarinetti voisi lisätä toisen kerroksen emotionaalista resonanssia. Kaiken kaikkiaan se on hyvin toteutettu kappale, jolla on selkeä suunta ja vahva käytettävyys tietyissä mediaympäristöissä. Hieman enemmän äänellistä kiillotusta ja sovitusvaihtelua todella saisivat sen loistamaan.