Lion Queen Soundtrack - The desert wandering by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Tämä kappale maalaa heti elävän kuvan, eikö vain? Alkutunnelma on varsin vangitseva – ne pehmeät, kehittyvät padit ja herkät puupuhallinmaisen melodiat luovat todella mukavan tilan tunteen ja ehkä ripauksen mysteeriä. Tuntuu kuin tarkkailisimme laajaa, avointa maisemaa, ehkä aamunkoitteessa tai hämärässä. Sävellys on hyvin jäsennelty; se antaa itselleen aikaa avautua, mitä arvostetaan tällaisessa elokuvallisessa genressä. Sovitus on tehokas jännityksen ja emotionaalisen syvyyden rakentamisessa. Sen käyttö, mikä kuulostaa etniseltä huilutyyliseltä instrumentoinnilta, lisää ainutlaatuisen maun, vihjaten ehkä kaukaisesta, eksoottisesta ympäristöstä. Kappaleen edetessä hienovaraiset lyömäsoittimet otetaan käyttöön tyylikkäästi, mikä lisää lempeän rytmisen pulssin ilman, että se ylivoimaisesti hallitsee aiemmin luotua herkkää tunnelmaa. Myöhemmin tulevat jouset tuovat tervetulleen lämmön ja loiston, nostaen emotionaalisia panoksia. Dynaaminen rakentuminen jälkipuoliskoa kohti on hyvin toteutettu, luoden kasvavan vauhdin ja draaman tunteen, huipentuen voimakkaaseen, vaikkakin lyhyeen, kliimaksiin ennen paluuta hillitympään tilaan. Tuotannollisesta näkökulmasta kappale on pätevästi miksattu, hyvällä stereoäänikuvalla ja instrumenttien erottelulla. Kuitenkin, jotta se todella kilpailisi tuotantomusiikkikirjastojen kärkipäässä, hienostuneisuutta masterointivaiheessa voisi olla hyödyllistä – ehkä hieman enemmän selkeyttä ala-keskitaajuuksilla, jotta lyömäsoittimet ja alemmat jouset saisivat hieman enemmän painoa ja läsnäoloa. Lisäksi, vaikka tunnelma on vahva, joidenkin hienovaraisten äänisuunnitteluelementtien tutkiminen – ehkä joitain tekstuurisia kerroksia tai kehittyviä syntetisaattoripadeja taustalla – voisi edelleen parantaa mukaansatempaavaa laatua ja tehdä siitä entistäkin äänellisesti mielenkiintoisemman toistuviin kuuntelukertoihin mediaprojekteissa. Emotionaalisesti se välittää tehokkaasti sisäänpäin kääntyneisyyden tunnetta, ehkä hieman melankoliaa, mutta myös hiljaista vahvuutta ja sitkeyttä. Se on ehdottomasti käyttökelpoinen monenlaisissa yhteyksissä – luontodokumentit ovat ilmeinen valinta, mutta mahdollisesti myös dramaattisiin kohtauksiin elokuvissa, seikkailupelien ääniraitoihin tai jopa taustaksi itsetutkiskelua sisältäviin podcast-segmentteihin. Muutamilla pienillä hienosäädöillä lopullisessa miksauksessa ja masteroinnissa sekä ehkä joillain lisätyillä hienovaraisilla äänitekstuureilla tämä kappale voisi todella loistaa ja tulla erittäin lisensoitavaksi kappaleeksi. Sillä on jo vahva perusta ja selkeä, mieleenpainuva identiteetti.