Hit or Miss? Arti’s Review
Tämä kappale luo heti tunnelman – ja se kallistuu selvästi elokuvamusiikin synkemmälle puolelle. Heti alusta alkaen sinut ympäröi pyörteilevä, lähes levoton ilmapiiri. Alkuperäiset äänisuunnitteluratkaisut ovat melko tehokkaita luomaan epämiellyttävää tunnetta käyttämällä matalia, resonoivia syntetisaattoritekstuureja, jotka tuntuvat sulkeutuvan hitaasti ympärillesi. On mielenkiintoista, miten kappale kehittyy; se ei ryntää toimintaan, vaan rakentaa jännitettä asteittain, melkein kuin hidas kypsytys.
Sävellys itsessään on melko lineaarinen, keskittynyt jännityksen ja vaikutuksen rakentamiseen monimutkaisen melodisen kehityksen sijaan, mikä on täysin sopivaa trailerimusiikille. Sovitus on selvästi suunnattu luomaan niitä klassisia trailerihetkiä – hienovaraisia nousuja, jotka lisäävät odotusta, äkillisiä, järkyttäviä iskuja, jotka tuovat shokkivaikutuksen. Tilan käyttö on myös huomionarvoista; on hetkiä, jolloin kappale hengittää, jolloin jännitys voi hautua ennen kuin se iskee sinuun toisella ääni-iskulla.
Tuotannon kannalta se on suhteellisen puhdas ja vaikuttava. Matala pää on painava ja tarjoaa vankan pohjan, vaikka se saattaisi hyötyä hieman enemmän sub-bassotaajuuksista, jotta kuuntelija todella tärisee niissä iskuhetkissä. Keskialue on se, missä suuri osa jännityksestä elää, ja ne karkeat, säröiset syntetisaattorielementit työntyvät eteenpäin. Korkeita taajuuksia käytetään säästeliäästi, mutta tehokkaasti korostamaan nousuja ja joitain terävämpiä äänisuunnitteluelementtejä, mikä lisää yleistä kauhun tunnetta. Miksaus on yleisesti tasapainoinen, mutta todella kilpailukykyisessä kirjastomusiikkimaisemassa yläkeskiäänien pieni kiillotus voisi parantaa selkeyttä ja erottelua, erityisesti kun kerrostetaan useita ääniefektejä.
Emotionaalisesti tämä kappale on laser-tarkennuksella jännitykseen ja pelkoon. Se ei yritä olla vivahteikas tai herättää monimutkaisia tunteita; sen ensisijainen tavoite on saada sinut tuntemaan itsesi hermostuneeksi, odottaen jotain kauhistuttavaa. Siinä mielessä se onnistuu ihailtavasti. Mediasovelluksiin se on selvästi räätälöity kauhu- ja trilleritrailereihin. Ajattele sitä korostamassa kohtausta, jossa päähenkilö vähitellen tajuaa, ettei hän ole yksin, tai rakentamassa pelästykseen. Se voisi toimia hyvin myös videopeleissä – kuvittele tämän soivan jännittyneiden hiiviskelyosioiden aikana tai juuri ennen pomotaistelua kauhupelissä. Podcasteihin tai mainontaan se saattaa olla hieman liian intensiivinen yleiseen käyttöön, mutta se voisi varmasti löytää kodin true crime -podcasteista tai kauhuaiheisten tapahtumien kampanjoista.
Verrattuna alan standardin mukaiseen trailerimusiikkiin, se pärjää hyvin vaikutuksen ja tunnelman suhteen. Sen nostamiseksi entisestään hieman dynaamisemman vaihtelun tutkiminen sovituksessa voisi olla hyödyllistä. Ehkä lyhyt lähes hiljaisuuden hetki ennen suurta iskua voisi vahvistaa shokkia. Myös hienovaraisten rytmisten pulssien kokeileminen pitkäkestoisten syntetisaattoritekstuurien sisällä voisi lisätä levottomuutta ilman, että se vähentää yleistä jännittynyttä tunnelmaa. Ajattele säveltäjien, kuten Charlie Clouserin, tai jopa joidenkin Trent Reznorin ja Atticus Rossin intensiivisempien scorejen kappaleita – he käyttävät usein hienovaraisia rytmisiä elementtejä luomaan pohjimmaista ahdistusta.
Kaiken kaikkiaan tämä on vankka ja tehokas kappale aiottuun tarkoitukseen. Se lunastaa jännityksen ja shokin lupauksen, ja muutamalla pienellä tuotannon hienosäädöllä ja sovitusparannuksella se voisi helposti seisoa rinta rinnan ammattimaisen kirjastomusiikin kanssa kauhu- ja trillerimedioissa. Sillä on selkeä, erottuva äänellinen identiteetti, ja hieman enemmän syvyyttä miksauksessa ja sovituksessa siitä voisi tulla entistä vaikuttavampi ja monipuolisempi.
