Silent Movie 104 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa... Okei, heti tulee vahva vaikutelma klassisesta elokuvasta, ehdottomasti nojaten siihen "mykkäelokuva"-estetiikkaan – ja tekemässä sen varsin tehokkaasti. Instrumentaatio on täydellinen genreen, sisältäen ilmeisesti vaskipuhaltimia, puupuhaltimia ja hienovaraisia lyömäsoittimia, jotka luovat todella aidon vintage-tunnelman. Sovitus on mielenkiintoinen; se ei ole liian monimutkainen, mikä toimii sen eduksi, pitäen asiat selkeinä ja keskittyneinä melodiseen sisältöön. Harmonisesti se on melko suoraviivainen, mutta tuo yksinkertaisuus on osa sen viehätystä, mikä antaa sille hieman vanhanaikaisen, melkein soittorasiamaisen laadun ajoittain. Tuotannollisesti se on tarpeeksi puhdas, vaikka ehkä hieman enemmän lämpöä alempiin keskitaajuuksiin voisi parantaa sitä vanhaa, hieman pölyistä luonnetta, jonka yhdistämme tuon aikakauden äänityksiin. Emotionaalisesti se löytää mukavan tasapainon – siinä on ripaus melankoliaa, ehkä jopa hieman haikeaa surua, mutta siinä on myös leikkisää, melkein koomista keveyttä. Tämä kaksijakoisuus tekee siitä yllättävän monipuolisen. Media käytössä näen tämän toimivan kauniisti aikakausi dokumenteissa, tietenkin kaikessa mikä viittaa mykkäelokuviin, ehkä jopa omituisena, odottamattomana taustamusiikkina modernille komediasarjalle, joka leikittelee retro-troopeilla. Se ei tule olemaan listaykkönen, ja suorassa "modernin tuotantomusiikin" kontekstissa se saattaa tarvita hieman enemmän potkua ja nykyaikaista äänellistä kiillotusta kilpaillakseen aivan korkeimmalla tasolla. Kuitenkin, niche-projekteissa, jotka erityisesti etsivät sitä vintagea, varhaisen elokuvallista tunnelmaa, tämä kappale on aidosti erittäin vahva. Muutama hienovarainen säätö miksauksessa parantaisi vintage-luonnetta entisestään, ja se todella laulaisi. Kaiken kaikkiaan vankka teos, hyvin toteutettu valitsemassaan tyylissä.