Silent Movie 106 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Heti alusta alkaen tämä kappale heittää sinut takaisin elokuvan kulta-aikaan, ja se tekee sen todellisella silmäniskulla. Siinä on se klassinen, hieman omalaatuinen viehätys, jota voisi odottaa mykkäelokuvan säestykseltä. Instrumentointi on nappisuoritus – erityisesti vaskipuhaltimet, etenkin vaimennetut trumpetit, osuvat todella hyvin siihen vintage-tunnelmaan. Sovituksen osalta se on älykkäästi rakennettu, edeten leikkisissä melodisissa fraaseissa, jotka maalaavat kuvan ehkä komediallisesta takaa-ajosta tai kevyestä kohtauksesta, joka etenee ruudulla. Rytmisektio pitää asiat mukavasti pomppimassa ylläpitäen reipasta energiaa koko kestonsa ajan. Tuotannon osalta se nojaa siihen hieman raakaan, autenttiseen soundiin, mikä on täysin sopivaa tässä; se välttää kuulostamasta liian kiillotetulta, mikä itse asiassa parantaa retrohenkeä. Mediakäyttöön tämä on kultaa kaikelle, mikä tarvitsee ripauksen klassista komediaa, animaatiota tai jopa omituista retro-mainosta. Kuvittele tämä vintage-valokuvien montaasissa tai leikkisässä selitysvideossa – se osuisi täysin oikeaan tunnelmaan. Jos mietittäisiin hienosäätöjä, ehkä hienovaraisten dynaamisten vaihteluiden tutkiminen sovituksen sisällä voisi edelleen parantaa sen tarinankerrontakykyä – pieni rakentaminen siellä täällä tai voimakkaampi intensiteetin muutos peilaamaan visuaalisia vihjeitä. Mutta rehellisesti sanottuna sellaisenaan se on vankka, persoonallinen kappale, joka toimittaa juuri sen, mitä lupaa. Se ei pyri huippuluokan tuotantoon tai uraauurtavaan sävellykseen, mutta siihen nähden, mitä se on – vintage-henkinen elokuvavihje – se on aidosti tehokas ja nautittava. Se erottuu selkeästä konseptistaan ​​ja toteutuksestaan, mikä tekee siitä välittömästi käyttökelpoisen ja houkuttelevan tietylle markkina-alueelle tuotantomusiikin maailmassa.