Disturbing Sounds 2 [for your neighbors] by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Heti alusta alkaen tämä kappale on vahva kannanotto. Se todellakin lunastaa vihjailevan nimensä; se on heti levoton, vetäen sinut äänimaailmaan, joka on... no, häiritsevä. Yleinen tunnelma on intensiivisen teollinen ja kokeellinen, nojaten vahvasti äänisuunnittelun puolelle. Ajattele vähemmän perinteistä melodista rakennetta ja enemmän tekstuurista, tunnelmallista teosta. Sävellyksellisesti se on rakennettu karkeiden, säröisten syntikoiden ja rytmisten pulssien kerroksista, jotka luovat tuntuvan jännityksen tunteen. Sovitus on tehokas yksinkertaisuudessaan; se ei ole liian monimutkainen, mutta jokainen elementti palvelee kokonaisvaltaisen levottomuuden tunteen vahvistamista. Tuotannon osalta äänisuunnittelu on selvästi tähti tässä. Näiden karujen, metallisten ja häiriöisten tekstuurien luomiseen on panostettu paljon. Miksaus priorisoi iskevyyttä ja raakuutta moitteettoman selkeyden sijaan, mikä tässä tapauksessa toimii sen hyväksi häiritsevän luonteen vahvistamiseksi. Masterointi voisi kuitenkin hyötyä hieman enemmän hienosäädöstä sen varmistamiseksi, että se toimii hyvin eri toistojärjestelmissä – vain alataajuuksien jyminän kiristämiseksi hieman ja estämiseksi sen muuttumista mutaiseksi tietyillä alueilla. Emotionaalisesti se osuu oikeaan luomalla kauhun ja jännityksen tunteen. Se ei ole kappale hyvänolon hetkiin, mutta se on erinomainen synnyttämään synkän, levottoman ilmapiirin. Mediaprojekteissa sen käyttökelpoisuus on melko spesifistä, mutta mahdollisesti erittäin vahvaa. Se on räätälöity kauhuelokuviin, jännittäviin trillereihin ja synkempiin videopeliympäristöihin. Kuvittele tämä alleviivaavan jännittävää kohtausta kyberpunk-dystopiassa tai psykologisessa kauhupelissä – se olisi uskomattoman tehokasta. Se voisi löytää paikkansa myös tosirikollisuuteen tai paranormaaliin keskittyvistä podcasteista, jotka lisäävät karmivan intron tai taustaelementin. Alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin verrattuna se on ehkä hieman kapeampi ja vähemmän laajasti sovellettavissa kuin jotkut kirjastokappaleet. Se ei pyri valtavirran vetovoimaan, ja se on täysin hyväksyttävää – se raivaa omaa tilaansa. Alan huippuosaamisen edistämiseksi sovituksen hieman suurempi vaihtelu voisi olla hyödyllistä. Ehkä tuomalla hienovaraisia muutoksia tekstuurissa tai rytmisissä kuvioissa, jotta kuulijan mielenkiinto säilyy pidempien jaksojen ajan. Vaikka raaka, lo-fi-estetiikka on tarkoituksellista ja tehokasta, ydinäänisten elementtien mahdollisimman suuri kiillotus kyseisessä tyylissä nostaisi kokonaistuotannon arvoa. Ajattele sitä näin: säilytä karkeus, mutta hienosäädä likaa, jos se on järkevää. Kaiken kaikkiaan se on vakuuttava ja aidosti häiritsevä teos, joka sopii erittäin hyvin erityisiin mediasovelluksiin, joissa halutaan todella levoton äänimaisema. Muutamalla pienellä säädöllä miksauksessa ja sovituksessa se voisi olla vieläkin vaikuttavampi ja valmis ammattimaiseen synkronointilisenssiin.