Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpa tätä kappaletta. Heti aluksi on selvää, että se on orkestraalinen, jousien ollessa keskiössä. Se luo heti melankolisen, pohdiskelevan sävyn. Ajattele lempeää surua, ennemmin kuin suoranaista epätoivoa. Siinä on mukava, virtaava melodia, luonteeltaan hyvin lyyristä. Sovitus on melko suoraviivainen ja keskittyy jousien ydinviestiin. Harmonisesti se on konsonanttinen ja miellyttävä, ei mitään riitasointuja, mikä on täydellistä sen tarkoitetulle tunnelmalle. Tuotannon osalta se on puhdas ja selkeä. Jouset on äänitetty hyvin, mutta mielestäni se hyötyisi hieman enemmän syvyydestä ja tilasta miksauksessa. Ehkä hieman leveämpi stereoääni ja ripaus tyylikästä kaikua parantaisivat yleistä äänimaailmaa ja antaisivat sille hiotumman, alan standardien mukaisen tuntuman. Emotionaalisesti se toimii hyvin. Se on tunnelmallinen ja voisi varmasti korostaa kohtauksia, jotka tarvitsevat ripauksen lempeää paatosta tai itsetutkiskelua. Voisin nähdä tämän toimivan hienosti luontodokumenteissa, matkailuohjelmissa tai jopa hiljaisemmissa, tunteellisemmissa hetkissä elokuvissa tai podcasteissa. Mainonnassa ehkä brändeille, jotka pyrkivät hienostuneeseen, harkittuun imagoon. Teollisuuden vertailun kannalta se on vankka perusta, ehdottomasti käyttökelpoinen sellaisenaan. Kuitenkin hienovaraisilla miksausparannuksilla – vain hieman enemmän hienosäätöä stereoäänialueella ja kaiussa – se voisi todella nostaa tämän korkeammalle tuotantolaadun tasolle, mikä tekisi siitä entistä kilpailukykyisemmän kirjastomusiikin maisemassa. Mieti tunnettujen tunteellisten orkesteriteosten säveltäjien kappaleiden referointia ja katso, voitko tavoittaa samanlaisen äänisyvyyden ja -kiillon. Kaiken kaikkiaan lupaava teos, jossa on selkeä tunneydin, mutta se tarvitsee vain hieman enemmän huomiota tuotantoon, jotta se todella pääsee loistamaan.