Stalker Heart of Chornobyl Atmosphere 12 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Okei, kuunnellaanpa tätä kappaletta... "Stalker Heart of Chornobyl Atmosphere 12." Okei, mielenkiintoinen nimi. Ensimmäinen vaikutelma on ehdottomasti tunnelmallinen, ja se herättää välittömästi levottomuuden ja jännityksen tunteen. Siinä on sellaista hidasta kehittymistä, alkaen näistä kehittyvistä, lähes rakeisista syntetisaattoritekstuureista, jotka luovat todella mukaansatempaavan äänimaiseman. Voit melkein tuntea autioitumisen ilmassa, jos se on järkevää.

Sovitus on melko tehokas jännityksen luomisessa. Se alkaa hyvin harvakseltaan, melkein ambientilta, ja nämä tekstuurielementit luovat valtavan tyhjyyden tunteen. Sitten, noin puolivälissä, rummut tulevat mukaan, eivätkä ne ole vain rytmisiä; ne ovat vaikuttavia, vetäviä, lisäten todellista painoa ja kiirettä ilmapiiriin. Tapa, jolla kappale etenee, tuntuu hitaalta, harkitulta laskeutumiselta johonkin tuntemattomaan, johonkin mahdollisesti vaaralliseen.

Tuotannon kannalta äänisuunnittelu on ehdottomasti vahva puoli. Syntetisaattoritekstuurit on tehty hienosti, ja siinä on hyvä syvyyden ja tilan tuntu. Matalat äänet ovat läsnä ilman, että ne ovat ylivoimaisia, mikä on ratkaisevan tärkeää tällaiselle tunnelmalliselle kappaleelle. Jos haluaisin nipottaa, ehkä kokonaisuus voisi hyötyä hieman enemmän leveydestä ja selkeydestä, erityisesti korkeammilla taajuuksilla. Kuvittele vain hienovaraisesti leventäväsi stereoääntä ja ehkä lisääväsi hieman ilmaa yläpäähän, jotta nuo tekstuurit hengittäisivät vielä enemmän. Se on jo hyvä, mutta pieni hionta voisi nostaa sitä entisestään ja auttaa sitä leikkaamaan läpi tiheämmässä miksauksessa mediaprojektissa.

Emotionaalisesti se osuu oikeaan jännityksen ja levottomuuden suhteen. Se ei ole avoimen dramaattinen, vaan hienovaraisemmin levoton, mikä on mielestäni itse asiassa tehokkaampaa luomaan kestävän levottomuuden tunteen. Ajattele niitä hetkiä trillerissä tai kauhupelissä, joissa pelkkä tunnelma tekee raskaan työn – tämä kappale voisi ehdottomasti naulata sen. Mediassa käytettäväksi se on selvästi suunnattu elokuvaprojekteihin, peleihin, ehkä jopa synkempiin podcasteihin tai dokumentteihin, joiden on luotava tietty tunnelma. Se voisi toimia hyvin myös mainonnassa, jos etsit hienostunutta, hieman terävää tunnelmaa, ehkä teknologiabrändille tai jollekin, jolla on futuristinen tai dystooppinen estetiikka.

Verrattuna alan standardikirjastomusiikkiin, tämä kappale pärjää hyvin tunnelman ja emotionaalisen vaikutuksen suhteen. Hieman enemmän huomiota kiinnittäen lopulliseen miksausviimeistelyyn – vain hieman enemmän selkeyttä ja leveyttä – se voisi helposti kilpailla korkeamman tason tuotantojen kanssa. Sävellys on vankka, äänisuunnittelu on mielenkiintoinen ja emotionaalinen tarkoitus on selvä. Siinä on selkeä tunnelma, joka erottaa sen muista, mikä on aina plussaa ruuhkaisilla markkinoilla. Ehkä hienovaraisten muunnelmien tai stemien – kuten version ilman rumpuja tai hieman erilaisilla syntetisaattorikerroksilla – tutkiminen voisi laajentaa sen vetovoimaa ja käytettävyyttä entisestään. Mutta kaiken kaikkiaan se on hyvin tehty tunnelmallinen kappale, jolla on selkeä potentiaali synkronointilisensseihin.