Before the fight by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Tämä raita luo välittömästi vahvan elokuvallisen jännityksen tunteen. Aloitus, jossa on matala, sykkivä syntetisaattori ja uhkaavat padit, luo tehokkaasti synkän ja odottavan tunnelman. Tuntuu kuin se olisi soundtrack kriittiseen päätökseen tai sekunteihin ennen merkittävän tapahtuman alkamista – "tyyntä ennen myrskyä" -tunnelma on ehdottomasti läsnä. Sävellys perustuu asteittaiseen rakentumiseen, joka on toteutettu hyvin, kerrostamalla orkesterijousia ja vaskipuhaltimia draaman vahvistamiseksi. Lyömäsoittimet ovat sisään tullessaan vaikuttavia ja eteenpäin vieviä, mikä lisää tarpeellisen rytmisen rungon ja kiireellisyyden tunteen. Tuotannon näkökulmasta raita on asiantuntevasti miksattu, ja taajuuksien välillä on kunnollinen tasapaino. Matalat äänet ovat läsnä ja tuntuvat, mikä tuo painoa dramaattisiin elementteihin, kun taas korkeat äänet ovat riittävän selkeitä säilyttämään syntetisaattoripadeissa ja jousissa tarkkuuden. On kuitenkin parantamisen varaa yleisessä äänen syvyydessä ja leveydessä. Ehkä stereokuvan hieman leventäminen, erityisesti padeissa, voisi luoda mukaansatempaavamman ja laajemman äänimaiseman. Myös hieman enemmän selkeyttä alemmalla keskialueella voisi auttaa erottamaan joitakin instrumentteja tiheämmissä osissa. Emotionaalisesti tämä kappale välittää tehokkaasti jännitystä, kireyttä ja pahaenteisyyden tunnetta. Se sopii erinomaisesti mediaprojekteihin, jotka vaativat jännityksen rakentamista, dramaattisia paljastuksia tai konflikteihin valmistautumiskohtauksia. Ajattele trailereita, videopelien välivideoita tai jopa dramaattista taustamusiikkia elokuvissa tai televisiossa. Se voisi toimia tehokkaasti myös podcasteissa tai mainonnassa, jossa on nopeasti luotava tunne suurista panoksista tai draamasta. Verrattuna alan huippuluokan tuotantomusiikkiin, tämä raita sijoittuu mukavasti ammattimaiseen luokkaan. Sen edelleen kohottamiseksi keskittyminen miksauksen ja masteroinnin hienovaraisiin vivahteisiin – ehkä hieman enemmän dynaamista aluetta ja hieman kiillotetumpi yläpää – saisi sen todella loistamaan. Erilaisten kaikujen ja tekstuurien tutkiminen voisi myös lisätä ainutlaatuisen luonteen kerroksen. Esimerkiksi hieman pidempi, eteerisempi kaiku padeissa voisi parantaa tunnelmallista laatua, kun taas tiukempi, hallitumpi kaiku lyömäsoittimissa voisi lisätä niiden iskevyyttä. Kaiken kaikkiaan tämä on vankka ja käyttökelpoinen raita, jolla on selkeä potentiaali synkronointilisensointiin. Muutamalla pienellä viilauksella miksaukseen ja mahdollisesti kokeilemalla hienovaraisia sovitusmuunnelmia – ehkä versio, jossa on hieman korostetumpi melodinen elementti tai lyhyempi, ytimekkäämpi editointi – sen monipuolisuutta ja vetovoimaa voitaisiin laajentaa entisestään. Se on vahva perusta, joka osoittaa hyvää ymmärrystä elokuvallisen sävellyksen periaatteista ja tuotantotekniikoista.