The good side of the Force 4 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa "The good side of the Force 4". Ensimmäiset vaikutelmat ovat melko vahvat; siinä on heti alussa selkeä elokuvallinen laatu. Se alkaa suurella, orkestraalisella tunteella, mikä viittaa heti johonkin visuaalisesti kunnianhimoiseen – ajattele laajoja maisemia tai dramaattisia hahmojen esittelyjä. Instrumentaatio on pääasiassa orkestraalista, ja siinä on selkeä painotus vaskilla ja jousilla, mikä antaa sille klassisen, lähes vintage-elokuvasävelmän tunnelman, mutta modernilla tuotantokiillolla. Sävellyksellisesti melodia on mieleenpainuva ja siinä on sekä sankaruuden että lievän melankolian alavire, mikä on mukava lisä, joka lisää syvyyttä pelkän riemukkaan fanfaarin lisäksi. Sovitus on hyvin jäsennelty, se rakentuu dynaamisesti koko kappaleen ajan luoden tunteen etenemisestä ja odotuksesta. Tuotannollisesti se on puhdas ja tasapainoinen. Miksaus antaa jokaiselle orkesterin osalle tilaa hengittää, ja masterointi on pätevää tarjoten hyvän äänenvoimakkuuden tason tinkimättä selkeydestä. Jos haluaisin nipistellä, ehkä jousissa voisi olla hieman enemmän lämpöä ja realismia – ne tuntuvat hieman syntetisoiduilta ylemmässä rekisterissä, mikä on yleistä kirjastomusiikissa, mutta jotain mitä kannattaa hioa absoluuttisen huippuluokan sijoitusta varten. Emotionaalisesti kappale on melko vaikuttava. Se ehdottomasti herättää tunteen eeppisestä mittakaavasta, draamasta ja jopa ripauksen surua, mikä tekee siitä monipuolisen kohtauksiin, jotka vaativat näiden tunteiden sekoitusta. Media-käyttöä ajatellen tämä voisi olla fantastinen seikkailupelisoundtrackeihin, dramaattisiin elokuvatrailereihin tai jopa vaikuttaviin mainoskampanjoihin, jotka tarvitsevat suuruuden tuntua ja emotionaalista resonanssia. Podcasteihin se voisi toimia hyvin intro-/outromusiikkina dramaattisille kertomuksille tai historiallisille dokumenteille. Verrattuna alan standardeihin se istuu mukavasti ammattimaisen tuotantomusiikin valtakunnassa. Se ei ole aivan Hans Zimmerin menestyselokuvan tasolla äänellisen syvyyden ja monimutkaisuuden suhteen, mutta se on varmasti erittäin käyttökelpoinen ja hyvin tehty kappale, joka ylittää painoarvonsa. Sen kehittämiseksi edelleen kokeileminen livenä äänitettyjen jousiosuuksien kanssa tai hienovaraisten modernien äänisuunnitteluelementtien sisällyttäminen – ehkä joitain herkkiä syntetisaattoritekstuureja tai prosessoituja lyömäsoittimia – voisi nostaa sen vielä enemmän ja laajentaa sen vetovoimaa nykyaikaisiin projekteihin. Kaiken kaikkiaan vankka ja mieleenpainuva kappale, jolla on vahva potentiaali mediasynkronointiin. Sillä on selkeä ääni ja emotionaalinen ydin, mikä on ratkaisevan tärkeää tuotantomusiikille, jonka on nopeasti ja tehokkaasti luotava kohtaus tai tunnelma.