Silent Movie 112 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä "Silent Movie 112" -kappale. Ensimmäinen vaikutelma on ehdottomasti vahva vintage-tunnelma, se vie heti mykkäelokuvien aikakauteen, mikä oletettavasti on tarkoituskin. Siinä on se klassinen, melkein sarjakuvamainen jazz-tunnelma, hyvin paljon 1900-luvun alun animaatioiden tai luonnollisesti Chaplinin elokuvien mieleen. Instrumentointi on tyylille sopiva – vaimennettu trumpetti ja klarinetti ovat etualalla ja keskellä, mikä antaa sille autenttisen soundin. Sovitus on melko suoraviivainen mutta tehokas; se ei ole liian monimutkainen, mikä itse asiassa toimii sen eduksi tuotantomusiikissa – se pitää sen helposti lähestyttävänä ja helposti sijoitettavana dialogin tai visuaalisten elementtien alle olematta liian häiritsevä.

Sävellyksellisesti melodiat ovat tarttuvia ja mieleenpainuvia, vaikkakin ehkä hieman toistuvia paikoittain. Harmonia on yksinkertainen mutta toimiva, sopii täydellisesti genreen. Rakenteellisesti se on melko lineaarinen; hieman enemmän kehitystä tai vaihtelua sovituksessa voisi nostaa sitä entisestään ja antaa sille hieman enemmän dynaamista laajuutta. Ehkä hieman selkeämpi bridge-osio tai hienovarainen muutos instrumentoinnissa puolivälissä voisi lisätä tervetullutta kontrastia.

Tuotannon kannalta se on puhdas ja selkeä. Miksaus on tasapainoinen, jolloin jokainen soitin pääsee hengittämään. Äänellisesti se kallistuu hieman kuivempaan, intiimimpään soundiin, mikä jälleen kerran sopii vintage-estetiikkaan. Mielestäni on kuitenkin pieni mahdollisuus parantaa yleistä äänellistä syvyyttä. Ripaus hienovaraista kaikua, ehkä levy- tai jousikaikuemulointia retro-tunnelman parantamiseksi, voisi lisätä hieman enemmän luonnetta ja lämpöä sekoittamatta miksausta. Masterointi on kunnollinen, äänenvoimakkuus on hyväksyttävä kirjastomusiikin standardien mukaan, mutta varmista vain, että se osuu noihin sweet spotteihin eri alustoilla.

Emotionaalisesti se on ehdottomasti kepeä, leikkisä ja optimistinen. Se herättää nostalgiaa ja lempeää huumoria. Käytettävyyden kannalta sillä on kohtuullinen valikoima. Ilmeisesti se sopii täydellisesti kaikkeen vintage-teemaiseen, historiallisiin dokumentteihin tai aikakauden draamoihin, jotka tarvitsevat ripauksen kepeyttä. Se voisi toimia yllättävän hyvin myös komediallisissa mainoksissa, lasten animaatioissa tai jopa taustamusiikkina podcasteissa, joissa keskustellaan retro-aiheista. Sen vetovoiman laajentamiseksi voitaisiin ehkä tutkia hieman hillitympää tai melankolisempaa versiota kohtauksia varten, jotka tarvitsevat ripauksen katkeransuloista nostalgiaa.

Verrattuna alan standardituotantomusiikkiin sillä on ehdottomasti potentiaalia ja se istuu mukavasti ammattimaisella alueella. Se ei ehkä riko uusia äänellisiä rajoja, mutta se onnistuu vintage-, mykkäelokuvien inspiroimassa teoksessa. Pienellä hienosäädöllä sovitusdynamiikkaan ja ehkä hieman enemmän äänellistä hienostuneisuutta tuotantoon, tämä voisi todella loistaa. Se on vankka kappale, ja muutamilla pienillä muutoksilla siitä voisi helposti tulla vakio niille projekteille, jotka etsivät tätä tiettyä vintage-tunnelmaa. Se on jo hyvä, tarvitsee vain sen ylimääräisen 10 %, jotta se todella erottuu kirjastoyhteydessä.