Silent Movie 113 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Selvä juttu, kuunnellaanpas tämä kappale… vie välittömästi siihen klassiseen, melkein seepiansävyiseen tunnelmaan. Siinä on selkeää vintage-viehätystä, vähän kuin sellaista, jonka odottaisi kuulevansa Buster Keatonin lyhytelokuvan säestyksenä. Instrumentointi selvästi tavoittelee tuota 1900-luvun alun soundia – paljon messinkiä, mukava, selkeä kävelevä basso ja hienovarainen perkussio, joka pitää asiat liikkeessä olematta tunkeileva. Melodia itsessään on melko tarttuva ja leikkisä, selvästi kallellaan asioiden humoristiseen puoleen, mutta siinä on myös ripaus melankoliaa, kaihoisaa laatua, joka on tyypillistä tuolle aikakaudelle. Mielestäni se välttää olemasta *liian* avoimesti koominen, mikä on plussaa laajemman käytettävyyden kannalta. Tuotannon näkökulmasta se on puhdas ja selkeä, mikä on tärkeää. Miksaus on tasapainoinen, mikään ei taistele tilasta, ja instrumenteilla on luonnollinen, akustinen tuntu. Kuitenkin, jotta se todella kilpailisi nykypäivän tuotantomusiikkimaailmassa, pieni hienosäätö masterointivaiheessa voisi nostaa sen vielä pidemmälle – ehkä vain hieman alataajuuksien kiristämistä ja yleisen läsnäolon lisäämistä uhraamatta vintage-luonnetta. Harkitse joidenkin hyvin tuotettujen swing- tai varhaisjazz-äänitteiden referenssinä käyttämistä nähdäksesi, onko niissä hienovaraisia ääniparannuksia, jotka voitaisiin sisällyttää. Emotionaalisesti se on hyvin herättävä. Se maalaa kuvan, mikä on juuri sitä, mitä visuaaliseen mediaan halutaan. Näen tämän toimivan kauniisti ajanjaksodraamoissa, ilmiselvästi komedioissa, animaatiolyhäreissä, jopa omalaatuisissa mainoskampanjoissa, jotka haluavat hyödyntää nostalgian tai vanhan maailman viehätyksen tunnetta. Pelimaailmassa ehkä point-and-click-seikkailussa retroestetiikalla tai taustamusiikkina historiallisessa simulaatiossa. Podcast-puolella se voisi olla loistava introihin, outroihin tai siirtymiin ohjelmissa, jotka käsittelevät historiaa, elokuvaa tai jopa kevyempiä, hassumpia aiheita. Sen vetovoiman laajentamiseksi ehkä hieman dramaattisemman tai jännittävämmän variaation tutkiminen voisi olla mielenkiintoista – ehkä versio, jossa on hieman hitaampi tempo ja näkyvämpi käyttö alemmissa vaski- tai puupuhaltimissa. Mutta sellaisenaan se on vankka, hyvin tehty teos, joka osuu tehokkaasti kohdevireeseensä. Siinä on persoonallisuutta ja selkeä tarkoitus, mikä tuotantomusiikin maailmassa on puoli voittoa. Ehdottomasti käyttökelpoinen ja sillä on oma ainutlaatuinen luonteensa, mikä on aina hyvä asia.