The most boring elevator music ever by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tämä kappale. Ensimmäinen vaikutelma on… no, se todellakin lunastaa ironisen nimensä, eikö totta? Mutta se ei välttämättä ole huono asia tuotantomusiikin maailmassa, varsinkin kun tarvitset jotain, joka istuu mukavasti taustalla vaatimatta huomiota. Siinä on selkeä lounge-tunnelma; ajattele hienostunutta kahvilaa tai rentoa hotellin aulaa. Piano on tässä ydinosa, joka tarjoaa yksinkertaisen mutta miellyttävän melodisen rakenteen, ja sovitus on pidetty tarkoituksella niukkana ja selkeänä. Harmonisesti se on suoraviivainen, pitäytyen tutuissa sointukierroissa, mikä edistää sen helposti kuunneltavaa luonnetta. Tuotannon kannalta se on puhdas ja selkeä. Miksaus on tasapainoinen, joskin hieman kuiva – ehkä hieman enemmän kaikua, erityisesti laulussa ja pianossa, voisi lisätä hieman lämpöä ja syvyyttä, tehdä siitä hieman vähemmän kliinisen. Äänellisesti se on täysin hyväksyttävä kirjastomusiikin standardeille; se ei tule hämmästyttämään ketään innovatiivisella äänisuunnittelulla, mutta se ei selvästikään ole tarkoitus. Emotionaalisen vaikutuksen kannalta se on ehdottomasti spektrin rauhallisemmassa päässä. Se ei herätä voimakkaita ilon tai surun tunteita, vaan pikemminkin lempeän rauhallisuuden tunteen, ehkä ripauksen haikeaa pohdintaa. Mediasovelluksissa tällä kappaleella on selkeä käyttökelpoisuus. Se sopisi hyvin yritysvideoihin, erityisesti niihin, joilla pyritään hienostuneeseen ja huomaamattomaan tunnelmaan. Ajattele taustamusiikkia esityksiin, verkkosivujen ääntä tai pito-musiikkia. Podcastit, jotka keskittyvät rentoutumiseen, mindfulnessiin tai jopa tietyntyyppisiin haastatteluihin, voisivat myös hyötyä tällaisesta hillitystä taustasta. Elokuvissa tai mainonnassa se voisi toimia kohtauksissa, jotka vaativat hyvin hienovaraista, ei-tunkeilevaa musiikillista läsnäoloa – ehkä vakiinnuttavia otoksia hiljaisista, ylellisistä paikoista tai kohtauksia, joissa dialogi on musiikin lähes alitajunnassa. Laajentaakseen sen vetovoimaa, hieman lämpimämpi miksaus ja ehkä hienovarainen tekstuurikerros, kuten pehmeä pad tai jokin lempeä tunnelma, voisi parantaa sen emotionaalista resonanssia uhraamatta sen ydintarkoitusta taustamusiikkina. Verrattuna tämän tyyppisen genren alan standardeihin, se on varmasti pätevä ja toimiva. Se ei ehkä ole kappale, joka heti hyppää esiin, mutta se täyttää tarkoituksensa tehokkaasti ja voi olla hyödyllinen lisäys kirjastoon, erityisesti asiakkaille, jotka nimenomaan pyytävät jotain… no, sanotaan 'huomaamatonta' eikä 'tylsää'. Muutamilla hienovaraisilla säädöillä miksauksessa ja ehkä hieman enemmän harmonista kiinnostavuutta tulevassa iteraatiossa, tämä voisi helposti saavuttaa korkeamman kiillotustason. Se on vankka perusta, jolle rakentaa.