Tämä kappale julkaistaan 4 päivän päästä. Tule myöhemmin takaisin.
Energinen, omalaatuinen orkesterikappale täynnä klassista piirroshahmoa. Sisältää kiihkeitä vaskifanfaareja, leikkisiä puupuhallinkulkuja ja humoristisia lyömäsoitiniskujen. Täydellinen vintage-animaatioon, slapstick-kohtauksiin, humoristisiin lyhytelokuviin tai retrotyylisiin projekteihin, jotka tarvitsevat ripauksen kaoottista hauskuutta.
Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, sukelletaanpa "Cartoon Elements 6" -kappaleeseen. Heti kättelyssä tämä raita heittää sinut pää edellä animaation kulta-aikaan. Siinä on se erehtymätön, energinen, hieman kaoottinen tunnelma, joka huutaa klassisia piirrettyjä – ajattele vimmaisia takaa-ajoja, koomisia kömmähdyksiä ja liioiteltuja reaktioita. Se on vähemmän jatkuva teos ja enemmänkin dynaaminen sarja loistavasti toteutettuja orkesterieleitä, jotka vangitsevat täydellisesti juuri sen tietyn markkinaraon.Instrumentointi ja sovitus ovat täsmälleen tyylin mukaisia. Kuulemme eläväisen orkesterin, jota hallitsevat napakat vaskipistot, kohoavat trumpettilinja, vilkkaat puupuhallinjuoksut (erityisesti klarinetti ja huilu) sekä ne olennaiset komedialliset lyömäsoittimet – patarumpujen jyminät, symbaalien paukahdukset, ehkä jopa ksylofoni tuomaan lisäväriä. Rakenne on episodimainen, hypäten eri tempojen ja tunnelmien välillä päätähuimaavaa vauhtia, juuri kuten odottaisit nopeiden visuaalisten vitsien musiikkia tehtäessä. Se naulaa klassisen animaatiomusiikin pysähdys-käynnistys-, korostus-painotteisen kielen. Mukana on joitain todella nokkelia harmonisia käänteitä, jotka leikkivät dissonanssilla ja kromatiikalla tavalla, joka korostaa huumoria ja hallittua kaaosta. Se tuntuu aidolta, kuin suoraan Looney Tunesista tai varhaisesta Disneyn lyhytelokuvasta.
Tuotannon osalta se nojaa vintage-äänipalettiin. Miksaus tuntuu melko suoralta, ehkä hieman kuivalta nykypäivän elokuvastandardeilla, mutta rehellisesti sanottuna se toimii sen eduksi tässä tietyssä genressä. Se antaa sille välittömyyden ja hieman raa'an energian, joka on osa sen viehätystä. Jos tämä on vanhempi äänitys, se kestää hämmästyttävän hyvin. Jos kyseessä on moderni tuotanto, joka pyrkii vintageen, ne ovat tehneet hienoa työtä vangitessaan äänijäljen. Onko parantamisen varaa? Ehkä. Hieman enemmän tilamääritelmää tai hienovaraista makeutta *voisi* mahdollisesti saada sen istumaan helpommin joissakin nykyaikaisissa mediamiksauksissa, mutta sinun on oltava uskomattoman varovainen, ettet sterilisoi sen luonnetta. Liika kiillotus ja menetät taikuuden. Suoraan sanottuna, sen aiottuun tarkoitukseen tuotanto palvelee sävellystä erittäin hyvin.
Emotionaalisesti se on puhdasta hauskaa – kevyttä, humoristista, leikkisää ja täynnä energiaa. Se ei pyri syvään emotionaaliseen resonanssiin, mutta on erinomainen välittämään vimmaista toimintaa, koomista jännitettä ja yleistä hulluttelua. Tämä raita on käytännössä tarkoituksenmukaisesti rakennettu animaatioon, erityisesti vintage-tyyleihin, slapstick-komediakohtauksiin tai jopa omituisiin, huomiota herättäviin mainospaikkoihin, jotka haluavat herättää retrohenkeä. Voit helposti pilkkoa sen stingeriksi, kohtausten siirtymiksi tai lyhyiksi komediallisiksi purskeiksi podcasteissa tai videoissa. Sen vahvuus on sen erityisyydessä; se tekee yhden asian, mutta se tekee sen poikkeuksellisen hyvin.
Yleiseen tuotantomusiikkiin verrattuna se on ilmeisen marginaalinen. Mutta tässä klassisen piirrettyjen/komediallisen orkesterimusiikin markkinaraossa se saavuttaa ammattimaiset standardit. Muusikkous kuulostaa tiukalta ja sävellysideat ovat tehokkaita ja tyylillisesti sopivia. Se ei ehkä ole monipuolinen, yleiskäyttöinen kirjastoraita, mutta toimittajille, jotka etsivät nimenomaan *tätä* ääntä, se on fantastinen löytö. Se toimittaa täsmälleen sen, mitä (implisiittinen) nimi lupaa: tiivistettyjä piirrosmusiikin elementtejä, täynnä persoonallisuutta. Todella nautinnollinen, hyvin toteutettu teos, joka ymmärtää tehtävänsä täydellisesti.
