Relax And Chill Vol. 3 by Sascha Ende

Lämmin vinyylin ritinä ja hillityt pianosoinnut luovat sumuisen, sisäänpäin kääntyneen tunnelman. Sisältää lempeitä lo-fi-biittejä, hienovaraista bassoa ja eteerisiä, prosessoituja naislaulunäytteitä, jotka tuovat rauhoittavan, unenomaisen ja hieman melankolisen tunteen. Ihanteellinen opiskeluhetkiin, rentoutumissisältöön tai myöhäisillan kaupunkinäkymiin.

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukelletaanpa "Relax And Chill Vol. 3" -kappaleeseen. Ensimmäinen vaikutelmani on, että se tavoittaa heti sen kodikkaan, sisäänpäin kääntyneen lo-fi-tunnelman. Selkeä vinyylin rahina ja pääpianosilmukan hieman utuinen, suodatettu laatu luovat todella tunnelman – tuntuu kuin asettuisi mukavaan tuoliin sateisena iltana. Tässä on selkeää lämpöä, jopa hieman melankolisesta pohjavireestä huolimatta, jonka sointuvalinnat ja prosessointi tuovat.

Sävellys itsessään on suoraviivainen, rakennettu keskeisen pianoteeman ja yksinkertaisen, tehokkaan sointukierron ympärille. Se ei yritä tehdä liikaa, mikä itse asiassa toimii sen eduksi aiotussa genressä. Minulle tähti on noiden eteeristen, prosessoitujen laulunäytteiden käyttö, jotka alkavat noin 0:20 kohdalla ja tulevat keskeisemmiksi lähellä 1:07. Ne toimivat melkein kuin toinen instrumentti, lisäten unenomaisen, inhimillisen kosketuksen häiritsemättä selkeillä sanoituksilla. Se on mukava koukku, joka antaa raidalle sen luonteen. Sovitus noudattaa melko tavanomaista lo-fi-rakennetta – esitellään elementtejä asteittain, keskitytään silmukkaan ja ylläpidetään johdonmukaista tunnelmaa läpi kappaleen. Vaikka se on tehokas, se voisi hyötyä hieman enemmän vaihtelusta, ehkä hienovaraisesta sillasta tai pienestä muutoksesta biitin tiheydessä keskiosassa, vain pitämään korvan kiinnostuneena koko sen keston ajan, erityisesti synkronointisijoituksissa, joissa pieni dynaaminen kaari voi olla hyödyllinen.

Tuotannon kannalta se osuu lo-fi-estetiikan mittapuihin melko hyvin. Miksaus tuntuu tarkoituksella hillityltä, ehkä hieman "mono-maisen" keskeltä, mikä parantaa sitä intiimiä tunnetta. Rummut ovat pehmeitä ja istuvat mukavasti pianon ja laulun takana, ja basso tarjoaa hellävaraisen ankkurin olematta ylivoimainen. Suodatus- ja kyllästysvaikutteet on sovellettu tyylikkäästi. Jos tarjoaisin parannusehdotuksen, ehkä *pienin* määrä selkeyttä tai preesensiä alempi-keskialueilla voisi lisätä hieman enemmän lämpöä ja täyteläisyyttä, mutta se on hiuksenhieno raja – et haluaisi menettää raidan tunnusomaista utuisuutta. Se kuulostaa hyvältä aiottuun tarkoitukseen, vertautuen suotuisasti moniin suosittuihin lo-fi hip-hop/chill beats -sisältöihin.

Emotionaalisesti se laskeutuu suoraan rentoon, rauhalliseen ja hieman haikeaan kategoriaan. Se herättää nostalgian ja rauhallisen mietiskelyn tunteita. Tämä tekee siitä erittäin käyttökelpoisen monenlaisissa mediakonteksteissa. Kuulen tämän helposti tukemassa opiskelu- tai rentoutusvideoita, lifestyle-vlogeja, kahvilatunnelmakohtauksia elokuvissa tai sarjoissa, podcast-introja/outroja, jotka tarvitsevat pehmeää tunnelmaa, tai jopa joitain indie-pelivalikoita. Sen toistuva luonne tekee siitä loistavaa huomaamatonta taustamusiikkia. Se ei ehkä ole tarpeeksi iskevä dynaamiseen mainontaan, mutta paikkoihin, jotka tarvitsevat hellävaraista, inhimillistä, hieman synkkää tunnelmaa, se voisi toimia hyvin.

Kaiken kaikkiaan tämä on vankka tuotantomusiikkikappale sen omassa markkinarakossa. Se ymmärtää genrensä konventiot ja toteuttaa ne tehokkaasti luoden vahvan, johdonmukaisen tunnelman. Laulunäytteiden käyttö on ehdottomasti plussaa. Vaikka sävellyksellisesti ei rikota rajoja, sen vahvuus on sen autenttisessa ilmapiirissä ja välittömässä käytettävyydessä projekteissa, jotka vaativat rentoa, sisäänpäin kääntyvää äänimaisemaa. Erittäin pätevä ja nautittava raita.