The state of A.I. Rock Music in 2025 With Singer - What's actually possible? [Modern Rock] (feat. Singer) by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, laitetaan pyörimään tämä kappale, "The state of A.I. Rock Music...", ensimmäisenä huomio kiinnittyy energiaan – se tulee sisään täysillä tiukkojen, säröisten kitaroiden ja eteenpäin vievän rytmiryhmän kanssa, jotka selvästi tarkoittavat bisnestä. Siinä on modernin rockin potkua, joka heti nappaa huomion, muistuttaen joitain 2000-luvun alun alternative- tai active rock -kappaleita. Kitarariffi on itsepintainen ja muodostaa todella vahvan selkärangan koko kappaleelle. Siinä on selkeä tunne eteenpäin menosta, mikä on hienoa kuulijan sitouttamisen kannalta, erityisesti mediaympäristössä. Sovituksessa noudatetaan melko perinteistä rock-rakennetta – säkeistö, kertosäe, säkeistö, kertosäe, silta/soolo, kertosäe, outro. Vaikka se on ennustettava, se on tehokas. Kertosäe iskee hyvin; koukku on mieleenpainuva ja tuntuu ehdottomasti dynaamisesti korkeimmalta kohdalta. Laulaja tarjoaa omistautuneen esityksen, joka sopii hyvin genreen – siinä on voimaa ja ripaus ahdistusta, joka täydentää instrumentaatiota. Kitarasoolo-osio tarjoaa mukavan nosteen ja vaihtelun menemättä liian pitkäksi, esitellen kyvykästä melodista soittoa. Tuotannon osalta se tuntuu pätevältä ja osuu modernin rockin yleisiin merkkeihin. Kitaroissa on purevuutta, rummut ovat iskeviä (vaikka ne kuulostavat melko ohjelmoiduilta tai voimakkaasti kvantisoiduilta, mikä edistää erittäin tarkkaa, lähes mekaanista tunnelmaa – ehkä tarkoituksellista otsikkoon viitaten?). Missä mielestäni on parantamisen varaa, verrattuna huippuluokan musiikkikirastokappaleisiin, on pääasiassa miksauksen selkeys ja erottelu. Kitaraseinä, vaikka se on voimakas, ajoittain peittää laulun alleen, erityisesti säkeistöissä. Hieman strategisempi taajuuskorjaus tai hienovarainen automaatio voisi auttaa laulua luomaan oman tilansa uhraamatta yleistä painoa. Bassokitaran tuominen hieman eteenpäin miksauksessa voisi myös lisätä pohjimmaista lämpöä ja matalien taajuuksien määrittelyä, joka tuntuu tällä hetkellä hieman puuttuvan. Yleinen äänellinen signatuuri on melko tiheä ja kompressoitu. Vaikka tämä edistää suoraa energiaa, hieman laajemman dynaamisen alueen tutkiminen voisi lisätä enemmän vaikutusta siirtymiin, erityisesti kertosäkeisiin johtaviin. Tuntuu, että se käy jatkuvasti kuumana, mikä toimii tietyissä sovelluksissa, mutta saattaa rajoittaa sen monipuolisuutta kohtauksissa, jotka vaativat enemmän nousuja ja laskuja. Emotionaalisesti kappale nojaa vahvasti intensiteettiin, aggressioon ja voimaan. Se ei ole hienovarainen, mutta se on tehokas välittämään draivia ja päättäväisyyttä. Tämä tekee siitä erittäin sopivan korkeaenergisiin sijoituksiin – ajattele urheilun kohokohtia, intensiivisiä pelijaksoja, toimintakohtauksia, automainoksia tai jopa teknologiatuotteiden lanseerauksia, jotka tarvitsevat kärkevän tunnelman. Sanalliset teemat, joihin otsikko viittaa, koskettaen keinotekoisuutta ja ihmisyyttä, lisäävät mielenkiintoisen kerroksen, jos projekti on linjassa sen kanssa. Pienillä miksauksen hienosäädöillä laulun läsnäolon parantamiseksi ja ehkä hieman enemmän dynaamista vaihtelua tuomalla, sen käytettävyyttä voitaisiin hieman laajentaa, mutta sen ydinvoima on vankasti sen korkeaoktaanisessa toimituksessa. Kaiken kaikkiaan tämä on vankka moderni rock -kappale hyvällä energialla ja vahvalla kertosäkeellä. Se tuntuu ammattimaiselta, vaikkakin ehkä askeleen päässä olemasta todella erottuva, referenssitason musiikkikirastokappale. Ydinideat ovat vahvoja, ja kohdennetuilla miksausparannuksilla se voisi helposti pitää pintansa monissa ammattimaisissa mediatuotannoissa, jotka etsivät sitä eteenpäin vievää, voimakasta rock-soundia.