The state of A.I. Rock Music in 2025 With Singer - What's actually possible? [80s Rock] (feat. Singer) by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukeltakaamme tähän kappaleeseen, "Tekoälyrockin tila vuonna 2025...". Ensimmäinen hittini on puhdasta, raakaa 80-luvun rockenergiaa. Se räjähtää heti alussa klassisella särökitarariffillä – heti tunnistettavaa aluetta, jotain areenarockin ja ehkä hieman myöhäisen punk-energian väliltä. Se todellakin vangitsee huomion, mikä on kirjastomaailmassa suuri plussa. Ydinvoima tässä on epäilemättä sen sitoutuminen 80-luvun estetiikkaan. Kitaraäänet ovat sopivan kylläisiä, ehkä hieman raakoja, mutta niillä on tarvittava paino. Rummut lyövät kovaa, ja porttireverb-virvelisoundi ponnahtaa mukavasti läpi, vieden kappaletta eteenpäin hellittämättä. Basso tarjoaa vankan, joskin hieman suoraviivaisen pohjan. Sovituksellisesti se noudattaa tuttua säkeistö-kertosäe-rakennetta, mikä tekee siitä helpon muokata synkronointisijoituksia varten – ratkaisevan tärkeää mainoksille tai nopeille kohtausmuutoksille. Syntikkalinjojen sisällyttäminen lisää toisen kerroksen ajanmukaisuutta, sekoittuen tehokkaasti ilman, että se ylittää rock-ydintä. Mieslaulajan esitys vastaa kappaleen korkeaa energiaa. Siinä on intohimoa ja tiettyä raakuutta, joka sopii tyyliin. Selkeys on yleensä ok, vaikka prosessointi ja miksauksen tiheys joskus työntävät sitä hieman taaksepäin. Tuotannon näkökulmasta se vangitsee sen hieman karkean tunnelman joistakin klassisista 80-luvun rockeista. Se tuntuu vähemmän kiillotetulta, liukkaalta modernilta tulkinnalta ja enemmän joltain aidosti *tuolta* aikakaudelta, mikä voisi olla todellinen etu projekteille, jotka etsivät juuri sitä autenttista ääntä. Nyt, kun ajattelen käytettävyyttä mediassa – tällä kappaleella on ehdottomasti potentiaalia. Sen korkea energia tekee siitä luonnollisen valinnan urheilukoosteisiin, toimintakohtauksiin (erityisesti retro-teemaisiin), energisiin mainospaikkoihin (ajattele autoja, tekniikkaa, ehkä jopa ruokaa/juomaa, jotka on suunnattu tietylle väestöryhmälle) tai 80-luvun inspiroiman indie-videopelin ääniraidalle. Eteenpäin vievä rytmi voisi toimia hyvin myös podcastien introissa tai segmenteissä, jotka tarvitsevat piristystä. Missä se voisi nähdä joitain parannuksia laajentaakseen sen vetovoimaa kirjastokäyttöön? Vaikka raaka energia on plussaa, yleinen miksaus voisi hyötyä hieman enemmän selkeydestä ja erottelusta elementtien välillä. Joskus kitarat ja laulu kilpailevat samasta taajuustilasta, erityisesti tiheämmissä kertosäejaksoissa. Hieman tiukempi matala pää ja ehkä hieman enemmän dynamiikkaa voisivat saada sen tuntumaan "kalliimmalta" ja mukautuvammalta huippuluokan tuotantoihin sen ydinhahmosta tinkimättä. Ehkä joidenkin hienovaraisten stereolaajennustekniikoiden tutkiminen kitaroissa voisi myös parantaa avaruuden tunnetta. Instrumentaalisen version tarjoaminen lisäisi merkittävästi sen synkronointipotentiaalia, koska laulukappaleet rajoittavat luonnostaan käytettävyyttä monissa tilanteissa. Kaiken kaikkiaan tämä on vankka retro-rock-kappale, jolla on vahva, määritelty luonne. Se herättää onnistuneesti halutun aikakauden ja tarjoaa voimakkaan energiapotkun. Vaikka se ei ehkä tällä hetkellä osu aivan kiillotettujen kirjastokappaleiden absoluuttiselle huipputasolle, sen aitous on vakuuttavaa. Muutamilla miksausparannuksilla ja instrumentaaliversion lisäämisellä sen käytettävyyttä voitaisiin laajentaa merkittävästi. Siinä on asennetta ja vauhtia, ja oikeassa projektissa se osuu ehdottomasti maaliin.