Heti kättelyssä 'Sometimes' vakiinnuttaa asemansa erittäin persoonallisena ja dynaamisena kappaleena, joka on täydellinen tuomaan energiaa ja tyyliä erilaisiin mediaprojekteihin. Tuotantomusiikin näkökulmasta tämä kappale tarjoaa kiehtovan yhdistelmän klassista elokuvallista orkestrointia ja erottuvaa, hieman rouheaa jazz-saksofonisooloa – yhdistelmä, joka viittaa välittömästi hienostuneeseen toimintaan, vakoojatrillereihin tai jopa tasokkaaseen mainontaan, jossa on hieman särmää.
Avaus luo hienovaraisen jännittyneen tunnelman pizzicato-jousilla ja omalaatuisella, mieleenpainuvalla puupuhallinsoitinaiheella. Se tuntuu tyylikkään ryöstön tai hahmon esittelyn asetukselta modernissa film noir -elokuvassa. Kappale ei viivy tässä pitkään, vaan kasvattaa nopeasti vauhtia noin 20 sekunnin kohdalla iskevien lyömäsoittimien ja päättäväisemmän orkestraalisen läsnäolon myötä. Tämä alkuvaiheen rakentaminen on hoidettu asiantuntevasti, mikä luo odotusta paljastamatta kaikkea liian aikaisin.
Todellinen tunnusomainen hetki saapuu heti minuutin jälkeen saksofonin tullessa mukaan. Se ei ole vain taustan rakenne; se ottaa keskipisteen, kutomalla itsevarman, hieman bluesahtavan melodian, joka on loistavassa kontrastissa orkestraalisten paisutusten ja iskujen kanssa. Tämä saksofonin sujuvan, improvisaatiohenkisen tunnelman ja orkesterin jäsennellyn voiman välinen vuorovaikutus on kappaleen suurin vahvuus. Se tarjoaa ainutlaatuisen äänellisen identiteetin, joka erottuu tungosta kirjastomusiikkimaisemasta.
Rakenteellisesti 'Sometimes' sopii hyvin synkronointiin. Siinä on selkeitä osioita – salaperäinen intro, iskevät säkeet, saksofoniosuudet, useita dynaamisia rakenteita ja voimakkaita kliimaksikohtia. Tämän ansiosta editoijien on helppo löytää silmukointipisteitä tai leikata tiettyjä osioita kuvan mukaan. Energia virtaa luonnollisesti tarjoten jännityksen, vapautuksen ja suoranaisen innostuksen hetkiä. Kohdat 1:14 ympärillä ja erityisesti lopussa (alkaen 2:50) olevat nousut ovat loistavia eskaloimaan toimintaa tai paljastamaan keskeisen juonen käänteen.
Mahdollisia käyttökohteita on lukuisia. Se sopii luonnostaan elokuviin tai TV-ohjelmiin, joissa on takaa-ajokohtauksia, erityisesti niihin, jotka pyrkivät retro-moderniin, tyylikkääseen estetiikkaan (ajattele 'Ocean's Eleven' kohtaa 'James Bond'). Se voisi toimia loistavasti videopeleissä pomotaisteluissa, panosten ollessa korkealla ajojaksoissa tai jopa valikkonäytöissä, jotka tarvitsevat ripauksen viileää energiaa. Mainonnassa se sopii kampanjoihin, joissa mainostetaan luksusautoja, muotimerkkejä tai teknologiatuotteita, jotka haluavat heijastaa hienostuneisuutta ja dynaamisuutta. Jopa rikostarinoihin tai tutkivaan journalismiin keskittyvät podcastit voisivat hyödyntää sen jännittävää ja iskevää luonnetta tehokkaasti.
Tuotannon laatu on vankka ja ammattimainen. Miksaus antaa saksofonin leikkaantua selkeästi samalla kun säilytetään orkesterielementtien paino ja laajuus. Lyömäsoittimet tarjoavat vankan rytmisen perustan, joka pitää energian korkealla ilman, että siitä tulee ylivoimainen. Se tuntuu viimeistellyltä ja valmiilta välittömään sijoittamiseen korkealaatuisiin tuotantoihin. Tämä ei ole taustatäyte, vaan ilmoitus, joka on suunniteltu kiinnittämään huomiota ja kohottamaan oheisia visuaaleja tai kerrontaa. Sen tuttujen elokuvallisten trooppien ja odottamattoman jazz-soolon yhdistelmä tekee siitä sekä lähestyttävän että kiehtovan.