Sadness by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpa tätä kappaletta. Heti alkuun piano tulee läpi, melko hallitsevana, luoden synkän ja mietteliään tunnelman. Tässä on selkeästi elokuvamainen laatu, joka kallistuu enemmän melankoliseen tunnelmaan, kuten nimikin viittaa. Sovitus on aluksi melko harva, mikä itse asiassa toimii sen eduksi, luoden tilaa ja antaen tunteen hengittää. Myöhemmin mukaan tulevat vaskipuhaltimet ovat mukava lisä, tuoden painoa ja hieman suureellisempaa, lähes surullista tunnelmaa. Tuotannon osalta se on puhdas ja selkeä, vaikkakin ehkä hieman kuiva tälle tyylille. Hieman enemmän kaikua, erityisesti pianoon, voisi parantaa tunnelmaa ja antaa sille rikkaamman, laajemman äänen. Sävellyksellisesti melodia on yksinkertainen mutta tehokas, keskittyen tunteen välittämiseen monimutkaisuuden sijaan, mikä on fiksua tuotantomusiikissa. Mediakäyttöön ajatellen tämä voisi toimia hyvin dramaattisissa kohtauksissa, ehkä dokumenteissa, indie-elokuvissa tai jopa koskettavissa hetkissä videopeleissä. Se voisi sopia myös podcasteihin, jotka käsittelevät herkkiä tai pohdiskelevia aiheita. Laajentaakseen sen vetovoimaa, ehkä hieman lämpimämmän taajuuskorjauksen tutkiminen alataajuuksissa voisi lisätä syvyyttä, ja kokeilu hienovaraisilla tekstuurikerroksilla taustalla voisi rikastuttaa äänimaailmaa sotkematta sovitusta. Verrattuna alan standardien mukaisiin elokuvamusiikkikappaleisiin, tässä on ydintunne oikein, mutta se voisi hyötyä joistakin hienovaraisista parannuksista miksauksessa ja äänisuunnittelussa nostaakseen sen todella hiotulle, lähetysvalmiille tasolle. Se on vankka perusta, jossa on potentiaalia – tarvitsee vain hieman enemmän hienosäätöä tuotantovaiheessa loistaakseen todella ja maksimoidakseen sen käytettävyyden.