Tau by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Okei, kuunnellaanpas tämä kappale. Okei, ensivaikutelma on ihan mukava – siinä on ehdottomasti ilmava, elokuvamainen tunnelma. Äänisuunnittelu on puhdasta, ja siinä on todella miellyttäviä syntetisaattorialustoja ja arpeggio-elementtejä, jotka luovat tilan tunnetta. Tuotannon kannalta se on hyvällä tasolla; miksaus on selkeä, eikä masterointi ole liian kompressoitu, mikä on plussaa kirjastomusiikille – se antaa editoijille tilaa hengittää.

Sävellyksellisesti se on melko suoraviivainen, mutta luo tehokkaasti tunnelman. Rakenne on yksinkertainen, ehkä hieman toistuva joissain kohdissa, mutta tuotantomusiikin kannalta se voi itse asiassa olla vahvuus – editoijat tarvitsevat usein looppeja tai osioita, joita on helppo pidentää tai lyhentää. Melodia, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on enemmän tekstuurista ja harmonista liikettä kuin selkeä koukku, mikä sopii tällaiselle ambient-elokuvalliselle tyylille.

Emotionaalinen vaikutus on mielenkiintoinen. Se alkaa melko mietteliäänä, melkein melankolisena, mutta sen edetessä, erityisesti joidenkin hienovaraisten lyömäsoittimien ja kirkkaampien syntetisaattorisävyjen myötä, se siirtyy kohti toiveikkaampaa ja jopa ylevää tunnetta. Tämä dynaaminen kaari on todellinen vahvuus; se tarkoittaa, että kappale voisi toimia monissa eri kohtauksissa – introspektiivisistä hetkistä kohtauksiin, jotka vaativat lempeää optimismia tai löytämisen tunnetta. Mietittäessä median käyttöä, näen tämän toimivan hyvin dokumenteissa, erityisesti luonto- tai tiedepohjaisissa, ehkä jopa joissakin teknologiaan liittyvissä mainoksissa tai yritysvideoissa, jotka pyrkivät hienostuneeseen, moderniin tunnelmaan. Se voisi myös sopia hyvin pelimusiikkiin, erityisesti pulmapeleihin tai tunnelmalliseen tutkimiseen.

Alan standardeihin verrattuna se on ehdottomasti ammattilaistasoa. Äänenlaatu on hyvä, ja sovitus on toimiva. Todella kohottaakseen sitä, ehkä hieman monipuolisemman harmonisen paletin tutkiminen tai hienovaraisen vastamelodian lisääminen voisi rikastuttaa tekstuuria tekemättä siitä liian kiireistä. Lauluelementti, joka tulee myöhemmin mukaan, on mukava lisä – se lisää inhimillisen elementin olematta tunkeileva – vaikka ehkä kannattaisi kokeilla erilaista laulun prosessointia nähdäkseen, voisiko siitä tulla vieläkin integroidumpi äänimaisemaan. Kaiken kaikkiaan se on vankka tuotantomusiikin kappale, jolla on hyvä käytettävyys. Muutamilla pienillä hienosäädöillä sovitukseen ja harmoniseen syvyyteen se voisi helposti kilpailla korkeamman tason kirjastomusiikin kanssa. Siinä on mukava, käyttökelpoinen emotionaalinen skaala ja puhdas, ammattimainen ääni – ehdottomasti hyvä lähtökohta.