Hit or Miss? Arti’s Review
No niin, kuunnellaanpa tämä kappale. Ensimmäinen vaikutelma on ehdottomasti energinen, jonkinlainen retro surf rock -viba, mikä on hienoa. Ydin kitarariffi on tarttuva ja luo heti hauskan, eteenpäin vievän tunnelman. Sovitus on melko suoraviivainen, keskittyen pääkitaramelodiaan, mikä toimii tässä tyylissä. Rummut ovat iskevät, tarjoten vankan rytmisen perustan, ja bassolinja, vaikka onkin yksinkertainen, lukittuu mukavasti grooveen. Tuotannon osalta siinä on hieman raaka, melkein lo-fi -särmä, erityisesti kitaran soundissa, joka tuntuu tarkoituksella hieman karkealta, sopien vintage-estetiikkaan. Miksaus voisi ehkä hyötyä hieman enemmän selkeydestä alempiin keskitaajuuksiin, erityisesti kun basso ja komppikitara ovat molemmat päällä, se muuttuu hieman mutaiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan äänellinen luonne on johdonmukainen ja tukee retro-tunnelmaa. Emotionaalisesti se on ehdottomasti pirteä, positiivinen ja huoleton – täydellinen tuomaan energiaa visuaaleihin. Voin nähdä tämän toimivan hyvin toimintaurheilusisällöissä, ehkä retro-teemaisessa mainoksessa tai jopa taustamusiikkina indie-videopelissä, jossa on kevytmielinen, seikkailunhaluinen sävy. Verrattuna huipputason teollisuustuotantoon, se ei ole aivan yhtä hiottu miksauksen tarkkuuden ja yleisen äänellisen syvyyden suhteen, mutta siinä on selkeä luonne ja raaka energia, joka voisi olla sen vahvuus. Mediakäytössä se on varmasti käyttökelpoinen sellaisenaan, erityisesti projekteissa, joissa ei tarvita hiottua, liian sliipattua ääntä. Nostaaakseen sitä edelleen, alataajuuksien miksauksen hienosäätö ja ehkä hieman enemmän dynaamista aluetta lisääminen masterointiin voisi tehdä siitä vieläkin vaikuttavamman ja monipuolisemman. Mutta sellaisenaan se on vankka, energinen kappale, jolla on selkeä retro-viba ja hyvä käytettävyys erilaisissa mediayhteyksissä. Se vangitsee tehokkaasti tietyn tunnelman ja tarjoaa hauskan, mukaansatempaavan kuuntelukokemuksen.