Eat the cat by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukeltakaamme tähän kappaleeseen. Heti alkuun siinä on hyvin erottuva, jopa vastakkainasetteleva tunnelma. Laulu-sample, joka toistaa nimifraasia, on ehdottomasti huomiota herättävä ja luo synkän koomisen sävyn. Tuotannon osalta se on melko raaka ja minimalistinen, luottaen vahvasti yksinkertaiseen, eteenpäin vievään biittiin ja näkyvään syntetisaattoribassoon. Miksaus on tarkoituksella lo-fi, mikä lisää sen omalaatuista luonnetta, vaikka se ehkä hyötyisikin hieman selkeydestä matalissa taajuuksissa, jotta vältyttäisiin sumentumiselta tietyissä järjestelmissä. Sävellyksellisesti se on hyvin toistuva, mikä voi olla vahvuus tai heikkous riippuen käyttötarkoituksesta. Lyhyemmissä mediaformaateissa, kuten mainonnassa tai sosiaalisen median sisällössä, tämä toisto saattaa olla täydellinen tarttuvan ja mieleenpainuvan koukun luomiseen. Pidemmissä formaateissa se voi kuitenkin muuttua hieman väsyttäväksi ilman enemmän vaihtelua. Sovitus on melko staattinen, eikä kappaleessa ole juurikaan dynaamista kehitystä. Hienovaraisten muutosten tuominen syntetisaattoritekstuureihin tai rytmisiin kuvioihin voisi parantaa sen kiinnostavuutta ajan mittaan. Emotionaalisesti se pyrkii humoristiseen, hieman levottomaan tunnelmaan. Se saavuttaa ehdottomasti omalaatuisen ja leikkisän näkökulman, mutta "pelottava" elementti tuntuu enemmänkin ironiselta kuin aidosti pelottavalta. Siinä on jonkinlainen ironinen kauhutunnelma, joka voisi toimia hyvin komediallisissa kauhuelokuvissa, animoiduissa lyhytelokuvissa tummemmalla särmällä tai jopa intro-/outromusiikkina podcasteille, joilla on samanlainen sävy. Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin, se on varmasti kokeellisemmalla puolella. Se ei pyri hiottuun, valtavirran vetovoimaan, ja se on kiistatta sen vahvuus. Siinä on ainutlaatuinen luonne, joka voi murtautua melun läpi ja herättää huomiota. Jotta se nousisi vielä korkeammalle, kehittyneempien äänisuunnitteluelementtien tutkiminen syntetisaattoritekstuureissa ja ehkä hienovaraisten tunnelmallisten äänimaisemien lisääminen voisi rikastuttaa äänimaailmaa menettämättä sen raakaa energiaa. Ajattele artisteja, kuten varhainen Aphex Twin tai joitain Adult Swim -animaatioissa käytettyjä epätavallisempia elektronisia kappaleita – sellaisessa maastossa tämä kappale voisi elää, jos sitä hieman hienosäädetään. Kaiken kaikkiaan siinä on potentiaalia, erityisesti niche-media sovelluksiin, joissa halutaan omalaatuista, synkän humoristista ja hieman levotonta tunnelmaa. Hienovaraisilla tuotannon säädöillä, joilla parannetaan selkeyttä ja sovitusta, se voisi todella erottua joukosta.