New Turn by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Okei, sukellutaanpa tähän kappaleeseen. Ensimmäinen vaikutelma on ehdottomasti tunnelmallinen, kallistuen siihen moderniin, elokuvamaiseen elektroniseen äänimaisemaan. Siinä on heti alusta alkaen mukava, avara laatu noiden kehittyvien syntetisaattoripatojen ansiosta. Tuotanto itsessään on puhdasta; miksaus on suhteellisen tasapainoinen, mikä antaa ydinelementtien hengittää. Arvostan asteittaista kehittymistä – se välttää olemasta liian suoraviivainen ja antaa tunnelman kehittyä orgaanisesti, mikä on ratkaisevan tärkeää kirjastomusiikille. Rytmiset elementit, kun ne tulevat mukaan, tarjoavat hienovaraisen ajon, eivät ole ylivoimaisia, mutta ehdottomasti vievät asioita eteenpäin.

Sävellyksen suhteen se on rakenteellisesti melko yksinkertainen, luottaen enemmän tekstuurien ja äänelliseen kehitykseen kuin monimutkaisiin harmonisiin muutoksiin. Melodia, jos sitä voi sellaiseksi kutsua, on pikemminkin viitteellinen kuin nimenomaisesti ilmaistu, mikä toimii sen hyväksi taustakäytössä. Tuotantomusiikissa tämä on usein vahvuus, koska se välttää häiritsemästä visuaaleja tai kerrontaa. Äänisuunnittelu on kunnollinen – syntetisaattorien sointivärit ovat nykyaikaisia, ja stereokentässä on leveyden ja syvyyden tunne. Äänisuunnittelua on kuitenkin mahdollista viedä pidemmälle. Kokeileminen monimutkaisempien kerrosten, ehkä joidenkin hienovaraisten rakeisten tekstuurien tai selkeämpien kehittyvien efektien kanssa, voisi kohottaa sitä.

Emotionaalisesti se sijoittuu tilaan, joka on kiehtova ja hieman jännittynyt, mutta sisältää myös ripauksen optimismia, ehkä jopa toivoa. Tämä tekee siitä melko monipuolisen. Voisin nähdä sen toimivan hyvin teknologian esittelyissä, yritysvideoissa, jotka tarvitsevat modernia särmää, tai jopa draaman pohjana, jossa on tarpeen rakentaa odotusta olematta liian aggressiivinen. Pelaamisessa se voisi olla erinomainen valikoissa tai tutkivissa jaksoissa. Podcastit, jotka keskittyvät teknologiaan, tulevaisuuden trendeihin tai jopa mysteereihin, voisivat myös pitää tätä hyödyllisenä.

Alan standardeihin verrattuna se istuu mukavasti ammattialueella. Se on hyvin tuotettu ja toimiva. Todella viedäkseen sen huipulle, ehdottaisin keskittymistä ainutlaatuisempien äänellisten elementtien lisäämiseen – ajattele taiteilijoita, kuten Ólafur Arnalds tai jopa varhainen Tycho tekstuurisyvyyden ja hienovaraisten äänellisten yksityiskohtien suhteen. Ehkä hieman enemmän matalien taajuuksien painoa voisi myös hyödyttää kappaletta, antaen sille hieman enemmän maadoittuneen tunteen. Pienet hienosäädöt masteroinnissa voisivat myös parantaa yleistä iskevyyttä ja selkeyttä. Mutta kaiken kaikkiaan se on vankka tuotantomusiikkikappale, jolla on hyvä käytettävyys ja nykyaikainen tunnelma. Pienellä hienosäädöllä äänisuunnittelussa ja masterointivaiheessa tämä voisi todella loistaa ja löytää sijoituksia eri mediaprojekteissa.