Dont Hurt Me by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukelletaan tähän kappaleeseen. Ensimmäinen vaikutelma – siinä on selvä tunnelma. Heti alkuun äänimaailma nappaa mukaansa; ne karkeat, tekstuuripitoiset syntikat tekevät todella töitä tunnelman luomiseksi. Siinä on tällainen jännityksen pohjavire, eräänlainen synkkä energia, joka tuntuu varsin nykyaikaiselta. Rytminen selkäranka on vankka, jopa työntävä, ja eteenpäin vievä tahti pitää asiat liikkeessä hellittämättä. Median käyttöä ajatellen mieleeni tulee heti jännittävät kohtaukset, ehkä jotkut synkemmät, urbaanit maisemat tai jopa toimintakohtaukset, jotka tarvitsevat hieman särmää. Sävellyksellisesti se on rakennettu melko yksinkertaisen mutta tehokkaan melodisen idean ympärille. Harmonia ei ole ylenpalttisen monimutkainen, mikä itse asiassa on sen vahvuus – se on suora ja vaikuttava. Sovitus on mielenkiintoinen; se rakentuu asteittain, kerrostamalla elementtejä luomaan vauhdin tunnetta ja lisääntyvää intensiteettiä. Ehkä sovituksessa voisi olla hieman enemmän vaihtelua, jotta sen vaikutus maksimoituisi pidemmässä kohtauksessa. Lyhyt breakdown tai hienovarainen muutos tekstuurissa voisi lisätä uuden ulottuvuuden ja estää sitä muuttumasta liian äänenvoimakkaaksi läpi kappaleen. Tuotannollisesti miksaus on yleisesti ottaen kelvollinen. Ala-äänet ovat painavat, syntikat leikkaavat läpi ja rummut ovat iskeviä. Kuitenkin ala-keskitaajuuksissa on lievää sameutta, jota voitaisiin korjata huolellisella taajuuskorjaimella. Tämän alueen puhdistaminen parantaisi todella yleistä selkeyttä ja erottelua, varsinkin jos tämä on tarkoitettu lähetykseen, jossa äänen selkeys on ensiarvoisen tärkeää. Äänisuunnittelu itsessään on vahva puoli – syntikoiden tekstuurit ovat hyvin tehtyjä ja mielenkiintoisia, antaen kappaleelle ainutlaatuisen äänellisen sormenjäljen. Ehkä kokeilemalla joillain elementeillä laajempaa stereoääntä voitaisiin edelleen parantaa tilan tuntua ja uppoutumista. Emotionaalisesti se sijoittuu ehdottomasti jännittyneeseen, salaperäiseen maailmaan. Se ei ole avoimesti aggressiivinen, mutta siinä on selvä levottomuuden pohjavire. Median kannalta tämä tekee siitä melko monipuolisen – ajattele rikosdraamoja, psykologisia trillereitä tai jopa tietyntyyppisiä mainoksia, jotka tähtäävät synkempään ja hienostuneempaan tunnelmaan. Muutamilla hienosäädöillä, erityisesti miksauksen selkeydessä ja sovituksen dynamiikassa, tämä voisi todella nousta painoaan korkeammalle tuotantomusiikkikentässä. Se pärjää hyvin alan standardeille, erityisesti tunnelman ja äänisuunnittelun suhteen, mutta miksauksen ja sovituksen parantaminen nostaisi sitä edelleen. Siinä on vankka perusta ja selkeä suunta; tarvitsee vain hieman kiillotusta, jotta se todella loistaa. Ajattele sitä 70-80 % valmiina – vahva lähtökohta, jolla on selkeä potentiaali jatkokehitykseen ja hiomiseen, jotta se todella kilpailee tuotantomusiikin huipputasolla.