The Zone by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas tämä kappale. Heti alkuun saan vahvan tunnelman. Se on melko tunteita herättävä, alkaen näistä todella hengitysmäisistä, melkein kuiskatuista jousisoinnuista. Siinä on heti alusta lähtien selvä elokuvallinen laatu – tuntuu siltä, että tämäntyyppinen teos voisi soida tukemassa kohtausta, jossa on paljon sanattomia tunteita. Sovitus on melko harva, mikä toimii hyvin luomaan tilaa ja haurauden tunnetta. Instrumentaatio on pääosin jousia ja mitä kuulostaa puupuhaltimilta, ehkä oboe tai klarinetti, mikä lisää tätä hieman melankolista, melkein haikeaa sävyä. Sävellyksellisesti se on melko tehokas. Melodiset linjat ovat yksinkertaisia mutta mieleenpainuvia, ja siinä on mukava harmoninen liike, joka pitää sen mielenkiintoisena olematta liian monimutkainen. Tuotannon kannalta se on puhdas ja selkeä. Miksaus on hyvin tasapainossa, jolloin jokainen instrumentti saa hengittää, vaikka alemmat taajuudet voisivat olla hieman lämpimämpiä todella pohjustamaan kappaletta. Emotionaalisen vaikutuksen kannalta se osuu ehdottomasti synkkään, pohdiskelevaan sävyyn. Se ei ole avoimesti dramaattinen, mutta siinä on tunteen painoa, hiljaista intensiteettiä. Mediakäytössä näen tämän toimivan kauniisti dramaattisissa elokuvissa, erityisesti sisäänpäin kääntyneissä, menetyksen tai hiljaisen jännityksen kohtauksissa. Dokumentit, erityisesti arkaluonteisia tai historiallisia aiheita käsittelevät, voisivat myös hyötyä tällaisesta hillitystä emotionaalisesta syvyydestä. Mainonnassa ehkä spotissa, joka pyrkii hienostuneempaan, emotionaaliseen resonanssiin eikä puhtaasti iloiseen, energiseen tunnelmaan. Pelimaailmassa ehkä tarinavetoisissa peleissä löytöjen tai pohdinnan hetkinä. Jotta sitä voitaisiin viedä pidemmälle, ehkä puupuhaltimiin voisi kokeilla hienovaraisen kaiun lisäämistä, mikä voisi parantaa entisestään eteeristä laatua. Ja vain kuiskattu sello alemmassa rekisterissä voisi lisätä syvyyttä sotkematta sovitusta. Kaiken kaikkiaan se on vankka tuotantomusiikin kappale. Se on hyvin tehty, emotionaalisesti resonoiva ja ehdottomasti käyttökelpoinen useissa mediayhteyksissä. Se istuu mukavasti alan standardien puitteissa ja muutamilla pienillä muutoksilla siitä voisi tulla vielä vaikuttavampi. Sillä on selkeä ääni ja se välttää kuulostamasta geneeriseltä, mikä on aina plussaa.