Tränenstaub (instrumental) by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, sukeltakaamme tähän instrumentaalikappaleeseen. Ensimmäinen vaikutelma? Siinä on ehdottomasti tunnelmaa. Tavallaan introspektiivinen, hieman melankolinen tunnelma leijuu ilmassa heti alusta lähtien. Syntetisaattorien käyttö on tässä selkäranka, luoden näitä kehittyviä padeja, jotka tuntuvat melko tilavilta ja tunnelmallisilta. Sovitus on tarkoituksella niukka, mikä toimii sen eduksi antaen sille tilaa hengittää. Melodisesti se on hienovarainen, enemmänkin tunteen luomisesta kuin tarttuvan koukun tarjoamisesta, mikä on täysin hyväksyttävää tuotantomusiikissa – itse asiassa usein jopa toivottavaa. Harmonisesti se on mielenkiintoinen, ripauksella mollin avaintunnelmaa, joka pitää asiat kiinnostavina olematta liian dramaattinen. Tuotannon kannalta miksaus on puhdas, joskin hieman turvallinen. Alataajuudet ovat läsnä, mutta eivät ylivoimaisia, mikä on fiksua synkronoinnin kannalta – haluat sen istuvan mukavasti dialogin tai ääniefektien alla. Ehkä hieman enemmän luonnetta syntetisaattorien sointiväreihin voisi kohottaa sitä entisestään, ehkä tutkia hienovaraista saturaatiota tai ainutlaatuisempaa suodatusta, jotta niille saataisiin hieman enemmän särmää. Emotionaalisesti se laskeutuu hieman surulliseen, pohdiskelevaan tilaan – ajattele mietteliäitä draamakohtauksia, ehkä menetyksen hetkiä tai hiljaista jännitystä. Mediankäytössä näen tämän toimivan hyvin dokumenteissa, tietyntyyppisissä indie-elokuvissa tai jopa koskettavissa mainoksissa, joissa on herätettävä ajatuksellisuutta. Se ei ole mikään kassahitti, mutta sillä on selkeä käyttökelpoisuus. Verrattuna alan standardien mukaisiin ambient-elokuvakappaleisiin, se on oikeassa haarukassa tunnelman ja tuotannon selkeyden suhteen. Jotta se todella saataisiin seuraavalle tasolle, ehdottaisin kokeilemaan dynamiikkaa hieman enemmän – ehkä hienovaraista kasvatusta tai purkauskohtaa lisätäkseen tarinallista kaarta. Harkitse myös orgaanisten tekstuurien kerrostamista – heikkoa piano- tai sellolinjaa vain lisätäksesi uuden ulottuvuuden lämpöä ja monimutkaisuutta. Kaiken kaikkiaan se on vankka perusta, hyvä lähtökohta, jolla on selkeä potentiaali. Tarvitsee vain hieman enemmän äänimuotoilua loistaakseen ja erottuakseen kilpaillussa kirjastossa.