Impatient (feat. Zara Taylor) by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Selvä, kuunnellaanpas tätä kappaletta. "Impatient" – mielenkiintoinen nimi. Okei, ensivaikutelma on hieno, tunnelmallinen fiilis. Intron syntikkapedit ovat mukavan tekstuurisia, luoden heti aluksi hieman melankolisen, mutta myös varsin aistillisen tunnelman. Zara Taylorin laulu on ehdottomasti kappaleen keskipiste. Siinä on hengittävä, intiimi laatu, joka toimii hyvin yleisen unenomaisen tunnelman kanssa. Tuotanto on puhdasta ja modernia, kallellaan hieman siihen lo-fi-estetiikkaan, joka on tällä hetkellä melko suosittu, erityisesti intiimimmissä ja pohdiskelevammissa kohtauksissa. Sävellyksellisesti se on melko suoraviivainen, säkeistö-kertosäe-rakenne, mutta se ei välttämättä ole huono asia tuotantomusiikissa. Melodia on tarttuva ja mieleenpainuva, ja harmoninen kulku on sujuva ja tukee tunneääntä tehokkaasti. Ehkä hieman enemmän vaihtelua sovituksessa voisi nostaa sitä entisestään – ehkä hienovarainen instrumentaalinen breikki tai kasvu jälkimmäisellä puoliskolla lisäämään dynaamista kiinnostavuutta. Matalat äänet ovat läsnä, mutta eivät ylivoimaisia, mikä on hyvä dialogikohtauksille, se ei taistele tilasta. Tuotannon laadun suhteen miksaus on kunnollinen. Laulu on selkeää ja istuu mukavasti miksauksessa. Syntetisaattorit ovat hyvin valittuja, lämpimiä ja tilavia. Rummut ovat hienovaraisia, tarjoten lempeän rytmisen pulssin olematta liian aggressiivisia. Masteroinnin suhteen se kuulostaa kohtuullisen kiillotetulta kirjastomusiikiksi, vaikka ehkä hieman enemmän leveyttä ja syvyyttä stereoäänikuvassa voisi parantaa yleistä kuuntelukokemusta, mikä saisi sen tuntumaan hieman mukaansatempaavammalta. Mutta rehellisesti sanottuna synkronointitarkoituksiin se on jo erittäin käyttökelpoisella tasolla. Emotionaalisesti se ehdottomasti osuu siihen unenomaiseen, hieman kaipaavaan tunnelmaan. Se voisi toimia todella hyvin kohtauksissa, jotka kuvaavat itsetutkiskelua, romanttista jännitystä, ehkä jopa hieman surua tai haavoittuvuutta. Ajattele kohtauksia draamoissa, indie-elokuvissa tai jopa tyylikkäämmissä mainoksissa muoti- tai lifestyle-brändeille. Pelien osalta ehkä narratiivivetoisissa peleissä hiljaisempien, hahmokeskeisten hetkien aikana. Podcastit, jotka keskittyvät henkilökohtaisiin tarinoihin tai ihmissuhteisiin, voisivat myös pitää tätä kappaletta erittäin sopivana. Verrattuna alan standardeihin se on vankka. Se ei tule räjäyttämään ketään mullistavalla omaperäisyydellä, mutta se on hyvin tehty, tunteellisesti resonoiva ja erittäin käyttökelpoinen. Jotta sitä todella nostettaisiin pykälän verran ylöspäin, suosittelisin kokeilemaan joitain hienovaraisia herkkuja – ehkä joitain herkkiä tekstuurielementtejä taustalla tai joitain mielenkiintoisempia panorointiefektejä lisäämään liikettä. Myös hieman selkeämpi dynaaminen kaari voisi tehdä siitä entistäkin vakuuttavamman. Mutta kaiken kaikkiaan se on hyvin toteutettu tuotantomusiikkikappale, jolla on selkeä emotionaalinen identiteetti ja vankka käytettävyys. Siinä on ehdottomasti potentiaalia, ja muutamilla pienillä viilauksilla se voisi helposti kilpailla monien muiden synkronointimaailman kappaleiden kanssa. Siinä on mukava, nykyaikainen tunnelma, joka välttää kuulostamasta geneeriseltä, mikä on aina plussaa.