Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpas tämä kappale… 'End Titles'. Okei, heti tulee vahva elokuvamainen tunnelma. Se alkaa todella mukavilla, avoimilla padeilla – itse asiassa aika lämpimillä ja kutsuvilla. Pianomelodia, joka tulee sisään, on yksinkertainen mutta tehokas, kantaen hellävaraista melankolista painoa. Sovituksen kannalta se on hyvin rytmitetty, rakentuu hienovaraisesti pehmeiden jousikerrosten tullessa myöhemmin mukaan, luoden mukavan syvyyden tunteen. Tuotanto on puhdasta, saavuttaen ehdottomasti ammattimaisen standardin selkeyden ja miksauksen suhteen. Se ei ole liian kiillotettu, mikä sopii tunnelmaan, antaen sille orgaanisen tunteen. Äänisuunnittelu on tyylikästä; nuo padit ovat todella reheviä ja pianosoundi on ihana, aika intiimi. Emotionaalisesti se todellakin yhdistää – siinä on se haikea, hieman katkeransuloinen tunne, täydellinen pohdiskeleviin kohtauksiin tai, kuten nimi viittaa, lopputeksteihin. Media käyttöön ajatellen näen tämän toimivan hyvin indie-elokuvissa, dokumenteissa, ehkä jopa joissakin tunteellisemmissa videopeleissä. Ehkä hieman enemmän dynaamista vaihtelua sovituksessa voisi laajentaa sen vetovoimaa hieman enemmän – hieman selkeämpi rakentaminen tai hienovarainen muutos harmoniassa todella riipaisisi sydäntä. Mutta rehellisesti sanottuna, sellaisenaan se on vankka tuotantomusiikkikappale. Se istuu mukavasti alan standardien sisällä – ajatellaan nykyaikaisia elokuvamusiikkeja, ehkä hieman modernin klassisen musiikin introspektiivisempaa puolta. Kaiken kaikkiaan erittäin käyttökelpoinen ja emotionaalisesti resonoiva kappale. Muutama pieni hienosäätö voisi mahdollisesti nostaa sen vieläkin korkeammalle, mutta se on jo hyvässä paikassa synkronointilisenssejä varten.