Jingle Bells Feuerwehr Martinshorn Edition by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Hyvä on, kuunnellaanpas tämä kappale. "Jingle Bells - paloauton sireeniversio," sanot? Okei, jätetään nimi hetkeksi huomiotta ja keskitytään puhtaasti ääneen... Ensimmäinen vaikutelmani on ehdottomasti... ainutlaatuinen. Se alkaa korostetulla sireenillä – erittäin selkeällä, lähes lävistävällä sireeniäänellä, joka välittömästi kiinnittää huomion, ehkä hieman liiankin aggressiivisesti! Sitten, kun se kehittyy, huomaat, että sireenin soittoihin on kudottu tuttu melodia. Se on kiistatta leikkisä, melkein ilkikurinen tulkinta jostain tunnistettavasta.

Perusidea on varmasti kekseliäs. Hyvin tunnetun sävelmän ottaminen ja sen uudelleen kuvitteleminen hälytysajoneuvojen sireeneillä on rohkea valinta. Sovitus on melko riisuttu, ja se keskittyy pääasiassa sireenin melodiaan ja yksinkertaiseen elektroniseen rumpukomppiin. Mukana on bassoelementti, joka tarjoaa jonkinlaisen pohjan, mutta sireeni on ehdottomasti tähti – tai ehkä *päähenkilö* – tässä. Harmonisesti se pysyy lähellä alkuperäistä melodista rakennetta, mikä on älykästä, koska tutun sävelmän ja säröilevän instrumentoinnin välinen kontrasti luo uutuuden.

Tuotannon osalta se on puhdas ja toimiva. Sireeniäänet ovat eturintamassa ja keskellä, ehkä hieman *liiankin* läsnä korkeilla taajuuksilla – ripaus EQ:ta terävimpien reunojen pehmentämiseksi voisi tehdä siitä vähemmän rasittavaa korville, etenkin pitkäkestoisessa kuuntelussa. Elektronirummut ovat iskeviä ja tarjoavat vankan rytmisen pohjan, vaikka ne ovat melko yksinkertaisia äänisuunnittelultaan. Eri rumpuäänien tutkiminen tai hienovaraisten lyömäsoittimien lisääminen voisi lisätä syvyyttä ja kiinnostavuutta. Matalat äänet ovat läsnä, mutta ne voisivat olla tarkempia; ehkä tiukempi, hallitumpi bassoääni parantaisi yleistä selkeyttä.

Emotionaalisesti tämä kappale sijoittuu suoraan humoristiselle ja kepeälle vyöhykkeelle. Sitä ei todellakaan ole suunniteltu herättämään syvää pohdintaa tai dramaattista jännitystä! Sen vahvuus on sen omalaatuisessa, melkein absurdissa luonteessa. Kuvittele tämä komedialuonnoksessa, kevyessä mainoksessa omituiselle tuotteelle tai jopa taustamusiikkina erityisen kaoottiselle hetkelle sarjakuvassa. Siinä on se uutuustekijä, joka voisi todella toimia tietyissä yhteyksissä. Kuvittele esimerkiksi videopeli, jossa on hullunkurinen, ylilyöty taso – tämä voisi olla täydellinen soundtrack. Tai ehkä lyhyenä, huomiota herättävänä tunnusmusiikkina sosiaalisen median postaukseen.

Verrattuna alan standardin mukaiseen tuotantomusiikkiin se kallistuu ehdottomasti niche-puolelle. Suurin osa kirjastomusiikista pyrkii laajempaan käytettävyyteen eri medioissa. Tämä kappale kuitenkin kukoistaa erityisluonteensa ansiosta. Se ei tule olemaan sinun valintasi vakavaan draamaan tai sydämelliseen romanttiseen kohtaukseen. Mutta projekteille, jotka omaksuvat epätavallisen ja komedian, se tarjoaa ainutlaatuisen äänimaailman. Laajentaaksesi sen vetovoimaa hieman, harkitse variaatioiden luomista – ehkä versiota, jossa on hieman vähemmän karkea sireeniääni, tai instrumentaaliversiota, jossa melodia soitetaan erilaisella, vähemmän särkyvällä syntetisaattoriäänellä sireenien ohella. Hienovaraisten instrumentointikerrosten lisääminen – ajattele leikkisiä syntetisaattoriarpeggioita tai omituisia äänitehosteita – voisi myös kohottaa tuotantoa ja saada sen tuntumaan hieman kiillotetummalta.

Kaiken kaikkiaan se on kappale, jolla on hyvin selkeä persoonallisuus. Se ei tavoittele valtavirran vetovoimaa, ja se on täysin hyväksyttävää. Sen vahvuus on sen omaperäisyydessä ja humoristisessa lähestymistavassa. Muutamalla hienosäädöllä sireenin korkeataajuisen karkeuden poistamiseksi ja ehkä joitain lisättyjä äänikerroksia, siitä voisi tulla entistä tehokkaampi sen niche-alueella. Se on rohkea ja mieleenpainuva kappale, jota ei todellakaan unohda helposti!