Pure Energy 2 by Sascha Ende

Hit or Miss? Arti’s Review

Heti kättelyssä tämä kappale vangitsee huomiosi pelkällä voimallaan. Siinä on todellista kiireen tuntua, eräänlaista raakaa energiaa, joka on heti aistittavissa. Särökitarat ovat etualalla ja keskellä, tarjoten voimakkaan riffi, joka ajaa koko teosta eteenpäin, ja syntikkaelementit lisäävät modernin, lähes elektronisen särmän, mikä on varsin tehokasta. Se tuntuu ehdottomasti rakennetulta iskeviä visuaaleja varten – ajattele nopeita leikkauksia, toimintakohtauksia, ehkä jopa intensiivisiä urheilukoosteita.

Sävellyksellisesti se on rakennettu vaikuttamaan. Sovitus on melko suoraviivainen, keskittyen rakentamaan ja ylläpitämään vauhtia monimutkaisen melodisen kehityksen sijaan. Rummut ovat iskeviä ja tiukkoja, mikä on olennaista tälle genrelle, lukittuen eteenpäin ajavaan syntikkabasolinjaan, joka todella nostaa energiatasoja. Harmonisesti se pysyy suhteellisen maanläheisenä, mikä toimii sen eduksi – kyse on rytmisestä ajosta ja äänellisestä tekstuurista enemmän kuin monimutkaisista sointukuluista. Ehkä hieman monipuolisemman harmonisen maiseman tutkiminen tulevissa iteraatioissa voisi lisätä toisen syvyystason, mutta aiottua tarkoitusta varten suoruus on vahvuus.

Tuotannollisesti kappale on pätevästi miksattu. Kitarat ovat sopivan rouskuvia ja sopivat hyvin syntikoiden kanssa. Alapää on vankka ja tarjoaa hyvän perustan. Äänellisesti se kallistuu moderniin, hieman kompressoituun soundiin, mikä on ymmärrettävää tälle tyylille. Kirjastomusiikissa, erityisesti toiminta-/urheilualueella, tämä tuotantotaso on varmasti kilpailukykyinen. Jotta se todella nousisi vielä korkeammalle, hieman enemmän selkeyttä korkeissa taajuuksissa ja ehkä hieman enemmän dynaamista aluetta masteroinnissa voisi olla hyödyllistä, jolloin nuo iskevät hetket pääsisivät hengittämään vielä enemmän. Mutta kaiken kaikkiaan soundi on iskevä ja valmis synkkaan.

Emotionaalisesti siinä on kyse pääasiassa adrenaliinista ja jännityksestä. Se ei tavoittele hienovaraisia nyansseja, vaan pikemminkin suoraa, vaistonvaraista vastetta. Ja siinä se onnistuu. Siinä on se "nouse ylös ja mene" -fiilis, joka on täydellinen kohtauksen energisoimiseen tai jännityksen korostamiseen. Mediakäytössä sen vahvuus on sen kohdennetussa intensiteetissä. Se voisi olla uskomattoman hyödyllinen mainoksille, jotka tarvitsevat energiapurkauksen, videopeleille, jotka tarvitsevat vauhdikkaan taisteluteeman, tai jopa podcast-introille, joiden on saatava huomio heti. Hieman pehmeämpi, ambientimpi versio tai vaihtoehtoinen miksaus vähemmän aggressiivisilla kitaroilla voisi laajentaa sen käyttökelpoisuutta entisestään, ehkä siirtymiin tai hieman vähemmän intensiivisiin hetkiin projektissa. Mutta sellaisenaan se on vankka, energinen kappale, joka täyttää ydintarkoituksensa.