Hit or Miss? Arti’s Review
Hyvä on, kuunnellaanpas tätä raitaa. Ensimmäinen vaikutelma on, että siinä on selkeästi melankolinen rock-viba, mikä on hyvä lähtökohta. Avaussyntetisaattoripedit luovat tehokkaasti hieman synkän, tunnelmallisen tunnelman heti alussa. Sitten tulee sisään se puhdas sähkökitarariffi, ja se on melko tarttuva ja tarjoaa mukavan, keskeisen koukun. Rakenteellisesti se on melko suoraviivainen, mikä ei välttämättä ole huono asia tuotantomusiikille – selkeys ja helppo editointi ovat usein avainasemassa. Kuitenkin, jotta se todella nousisi uudelle tasolle, ehdottaisin tutkimaan enemmän dynaamista vaihtelua sovituksessa. Ehkä siltaosa, jossa on hieman erilainen harmoninen väri tai kehittyneempi melodinen fraasi pääriffin lisäksi. Tuotannollisesti se on puhdas ja miksaus on selkeä, mikä on olennaista. Äänellisesti se voisi hyötyä hieman enemmän syvyydestä ja lämmöstä yleisesti. Ehkä kokeilemalla hienovaraista analogista saturaatiota tai rikkaampaa kaikua, jotta siihen saadaan hieman enemmän viimeisteltyä, alan standardin mukaista tuntumaa. Emotionaalisesti se laskeutuu tilaan, jossa ollaan hieman jännittyneitä ja sisäänpäinkääntyneitä, mutta siinä on eteenpäin vievää energiaa, joka estää sitä muuttumasta liian alakuloiseksi. Tämä tekee siitä melko monipuolisen medialle – ajattele dramaattisia kohtauksia, ehkä joitain videopeliskriptejä tai jopa mainontaa, jossa tarvitaan tunteen syvyyttä ja eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Sync-lisensointiin se on ehdottomasti käyttökelpoinen sellaisenaan, erityisesti projekteihin, jotka tarvitsevat tuon melankolisen rock-taustan. Jotta sen vetovoimaa laajennettaisiin entisestään, harkitse dynamiikan hienosäätöä ja hieman enemmän äänellistä monimutkaisuutta. Verrattuna huippuluokan kirjastomusiikkiin, se on vakaalla ammattitasolla, mutta muutamalla hienosäädöllä, erityisesti sovituksessa ja yleisessä äänellisessä syvyydessä, se voisi todella kilpailla korkeammalla tasolla. Siinä on hyvä perusta, ja hieman enemmän hienosäätöä, siitä voisi tulla todellinen vahvuus.